lauantai 27. heinäkuuta 2013
Listaa viimereissuista
22.6.-26.6
Pansio - Paikka 'X' - Aspö - Paikka 'X' - Björkö - 'Marskin Maja' (Saaren nimen vaihdan kunhan vaan saan mieleeni), Aasla (venekerhon ranta) - Pansio.
16.7.2013 - 19.7.2013
Pansio - Österskatan - Vänö - Pähkinäisten lähettyvillä oleva tutun mökki - Pansio.
Hiukan on ollut kiirusta menemisien kanssa, joten päivitystahti on hiukan hidas. Josko viikolla saisin aikaiseksi naputella veneeltä kuulumiset.
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Torstai 13.7- sunnuntai 14.7
Pansio-Stenskär-Parainen-Kirjais-Seili-Pansio.
Mukana Tuncle 13.7 lauantaihin ja Hugenotti koko matkan.
Jatkoimme matkaa Torstaina aamulla, kohteeksi oli valittu tuttu ja turvallinen Stenskär. Kaikki ok.
Perjantaina Aamupäivällä jakoimme Paraisille. Ei ongelmia, ehkä paras purjehduspätkä ajettiin koneella. Hieman harmittaa oma huomimattomuus. Alkuun lähes pläkä ja kelluimme tuntitolkulla Stenskärin edustalla. Tulipa sentään pestyä sitlooda.
Parsaisilla otettiin venepaikka hiukan komiamman purkkarin vierestä 47-jalkaa
Tuncle poistuu la aamulla bussilla Poriin ja me Hugenotin kanssa jatkamme Kijaisiin. Matkalla opimme monennäköistä purjeiden trimmaamisesta. Kuten termin pussitus. Pelipaikalle päästyämme huomaamme, että samata on melko piukassa.Löydämme kuintenkin sopivan kohdan kahden moottoriveneen vierestä. Välittömästä kun olemme rantautumassa toisesta moottoriveneest tulee toella nihkeä rouvashenkilö äreilemään. Ei kannata, laiturissa oli tilaa ja veneet voi olla vierivieressä. Pitää ostaa kesämökki omalla laiturilla, jos naapurit häiritsee.
Paikassa ei sinällään ollut muuta vikaa kuin se, että siellä haisi muta. Hyvin mahdollista, että teinijoukon uimereissu nosti tuon mudanhajun, mutta ei se siitä miksikään muuta. Nihkeää on syödä makkaraa siinä hajussa.
Muutama kuva Kirjaisista:
Sunnuntaina lähdettiin takaisin, kohteena ensin suoraan koti, sitten laskeskelin, että tekee liian tiukkaa aj menemme seiliin yöksi. Seiliin päästyämme vaihdan mielipidettä ja purjehdimme kotiin. Narut kiinni 22:30. vajaa tunti vielä jäi peliaikaakin jäljelle!
Tuuli oli melko navakkaa päästiin tulemaan hyvää vauhtia, joten se sotki hiukan omaa aikataulutusta. valokuvasta ei nyt saa oikeaa mielikuvaa kallaamisesta, mutta laitampa silti:
Sen pituinen se. Nyt olen parhaillaan pakkaamassa kamoja kotona ja tarkoituksena tulla takaisin torstaina tai perjantaina. Määränpää mahdollisesti Björköön suunta. Tuuli vaan näyttää hiukan rajulta, joten mitään varmaa ei ole vielä päätetty. Tästä myöhemmin.
Pansio-Stenskär-Parainen-Kirjais-Seili-Pansio.
Mukana Tuncle 13.7 lauantaihin ja Hugenotti koko matkan.
Jatkoimme matkaa Torstaina aamulla, kohteeksi oli valittu tuttu ja turvallinen Stenskär. Kaikki ok.
Perjantaina Aamupäivällä jakoimme Paraisille. Ei ongelmia, ehkä paras purjehduspätkä ajettiin koneella. Hieman harmittaa oma huomimattomuus. Alkuun lähes pläkä ja kelluimme tuntitolkulla Stenskärin edustalla. Tulipa sentään pestyä sitlooda.
Parsaisilla otettiin venepaikka hiukan komiamman purkkarin vierestä 47-jalkaa
Tuncle poistuu la aamulla bussilla Poriin ja me Hugenotin kanssa jatkamme Kijaisiin. Matkalla opimme monennäköistä purjeiden trimmaamisesta. Kuten termin pussitus. Pelipaikalle päästyämme huomaamme, että samata on melko piukassa.Löydämme kuintenkin sopivan kohdan kahden moottoriveneen vierestä. Välittömästä kun olemme rantautumassa toisesta moottoriveneest tulee toella nihkeä rouvashenkilö äreilemään. Ei kannata, laiturissa oli tilaa ja veneet voi olla vierivieressä. Pitää ostaa kesämökki omalla laiturilla, jos naapurit häiritsee.
Paikassa ei sinällään ollut muuta vikaa kuin se, että siellä haisi muta. Hyvin mahdollista, että teinijoukon uimereissu nosti tuon mudanhajun, mutta ei se siitä miksikään muuta. Nihkeää on syödä makkaraa siinä hajussa.
Muutama kuva Kirjaisista:
Sunnuntaina lähdettiin takaisin, kohteena ensin suoraan koti, sitten laskeskelin, että tekee liian tiukkaa aj menemme seiliin yöksi. Seiliin päästyämme vaihdan mielipidettä ja purjehdimme kotiin. Narut kiinni 22:30. vajaa tunti vielä jäi peliaikaakin jäljelle!
Tuuli oli melko navakkaa päästiin tulemaan hyvää vauhtia, joten se sotki hiukan omaa aikataulutusta. valokuvasta ei nyt saa oikeaa mielikuvaa kallaamisesta, mutta laitampa silti:
Sen pituinen se. Nyt olen parhaillaan pakkaamassa kamoja kotona ja tarkoituksena tulla takaisin torstaina tai perjantaina. Määränpää mahdollisesti Björköön suunta. Tuuli vaan näyttää hiukan rajulta, joten mitään varmaa ei ole vielä päätetty. Tästä myöhemmin.
torstai 11. heinäkuuta 2013
Lomalla viimeinkin
Nopeaa päivitystä 6-9.7.2013 la-ke välistä Turusta.
Lauantai 6.8.2013
Lähtö Taivassalon Helsingin kylästä. Toinen venekunta on tulossa Porista meidän meidän venekunnan matkaan ja tarkoituksena viettää tiistaille asti jonkinlaista yhteisveneilyä.
Meidän matkassa Mava77 ja Hugenotti. Tuuli on todella kova, varoitukset on annettu 14m/s tuulesta ja siltä se tosiaan vaikutti. Ankkuri on jälleen kerran pohjassa todella piukassa ja tuuli painaa venettä todella raajusti. Todellisia vaikeuksia päästä rannasta pois. Eikä se puoli sukua huutoneuvoineen auta yhtään. Lähinnä vituttaa ja tekisi mieli huutaa, että saa tulla koittamaan. Ei se ole soutuvene jonka vaan voi soutaaa haluamaansa paikkaan. Lopulta melkoisen sekoilun jäkeen ankkurinaru laitetaan kiinni vinssiin ja vinssataan irti pohjasta. Wolaa onnistuu.
Tästä eteenpäin ulos isommalle aukolle ja siitä sattumalta törmäämme toiseen venekuntaan joka on tulossa uuenkaupungin suunnalta. Navakkaa myötäistä tuulta tarjolla. Sovitaan nyt, että se 14m/s iso purje ylös kaikki ok, käännös myötäiseen ok ja sitten mennään. Mennään sitten kuin viimeistä päivää. Vene 'surffaa' eteenpäin ja sen ohjaaminen on todella työlästä. Ei mitään ideaalia purjehdusta vaikka vauhtia onkin reippaasti.
Kohteeksi olemme ottaneen Lootholman Kusvissa. Ihan ok paikka, satamamaksu 20€ ja suojainen satama. Siihen on kaveriporukan hyvä jäädä viettämään iltaa ja odottelemaan parempia kelejä. Tuuli oli kyllä jo laantunut iltaa kohden aikalailla.
7.7.2013
Sunnuntaina alkaa matka kohti Ahvensaarta. Keli on parempi ja heti lähtiessä Ströömillä tulee vastaan hieno vanha purjealus
Matka menee mukavasti. Toisella venekunnalla on moottorivene käytössä ja ovat perillä useamman tunnin ennen meitä. Me purjehditaan ja mukavasti tullaan vahtia on nollasta kohtuulliseen, mutta mahtava päivä!
Ahvensaaressa odottaa luonnonsatama. Paikka on todella hieno. ohessa kuvia sunnuntailta ja maanantailta.
8.7.2013
Maanantaina herätessä Ahevensaaresta tuuli on todellakin navkoitunut taas ja mietimme mitä tehdään. Jäädäänkö pitämään keliä vai jatkammeko matkaa. Kävellään saaressa ja katsellaan paikkoja. Lopulta meinataaan, että lähdetään Pähkinäisiin, josta toisella venekunnalla on mukavampi matka aamulla Naantaliin. Tästä toisella kertaa.
Loppumatkan update
Pähkinäisiin päästään melko mukavasti purjeilla, mutta paikalle saavuttuamme laituri oli lähes täynnä. Toinen venekunta ajoi veneensä läheiseen ankkuripaikkaan ja päätimme tuupata kahden veneen kohtuulliseen ahtaaseen väliin. Naapurissa oli brittilipulla varustettu vene josta veneen emäntä saapuikin ohjeistamaan ja sättäämään laituriin ajamista, mutta veneen kapteeni antoi melko nopean ja jopa töykeän käskyn olla puuttumatta meidän rantautumiseen. Sinällään ihan oikein, koska melko hektisessä rantaumisjumpassa pitää vaan keskittyä siihen omaan tekemiseen ja koittaa pitää homma hanskassa.
Keitellään vähän Meksikon pataa ja pulistaan hyvällä nuotiopaikalla. Sauna on varattu puolilta öin ja sen jälkeen hiippailemme kaikki omiin veneisiin odottamaan seuraavaa päivää.
Paikka Pähkinäinen on hieno, mutta ei siellä mitään saaristolaiselämää kyllä tule koetuksi.
9.7.2013
Tiistaina lähedemme Pähkinäisistä kohteena Ravanttien Wakeboard paratiisi rymättylässä. Ollaan tehty pientä miehistön veksaalmista, sillä Nurmister tuli meidän veneeseen ja Mava77 lähti toisella vaeneellä Naantaliin siitä kotiin. Mukavasti purjehtien perille, ei mainittavaa. Saadaan poijupaikka, kun mökin isäntä on siirtänyt moottoriveneensä ja kaikki näyttää aikalailla hyvältä. Lainataan autoa ja käydään Rymättylässä kaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Grillataan ja sitten olisi vielä tarjolla Wakeboardingia. Meidän veneeneestä ei kukaan jaksa täydellä mahalla osallistua.
Sääkarttojen pariin. Eikä näytä hyvällä 14m/s tuulta ja sadetta luvassa keskiviikolle. Teen johtajan ratkaisun ja lähdetään jo samana iltana Turkuun vietetään välipäivä Turussa ja jatkamme matkaa torstaina. Ja näinhän siinä tapahtui. Keskiviikkona keli olisi sittenkin ollut ok, mutta mistä näitä aina voi tietää. Käydään tuopposella kaupungilla, koska Porilainen Tuncle ei ollut aikoihin Turussa ollut.
Lauantai 6.8.2013
Lähtö Taivassalon Helsingin kylästä. Toinen venekunta on tulossa Porista meidän meidän venekunnan matkaan ja tarkoituksena viettää tiistaille asti jonkinlaista yhteisveneilyä.
Meidän matkassa Mava77 ja Hugenotti. Tuuli on todella kova, varoitukset on annettu 14m/s tuulesta ja siltä se tosiaan vaikutti. Ankkuri on jälleen kerran pohjassa todella piukassa ja tuuli painaa venettä todella raajusti. Todellisia vaikeuksia päästä rannasta pois. Eikä se puoli sukua huutoneuvoineen auta yhtään. Lähinnä vituttaa ja tekisi mieli huutaa, että saa tulla koittamaan. Ei se ole soutuvene jonka vaan voi soutaaa haluamaansa paikkaan. Lopulta melkoisen sekoilun jäkeen ankkurinaru laitetaan kiinni vinssiin ja vinssataan irti pohjasta. Wolaa onnistuu.
Tästä eteenpäin ulos isommalle aukolle ja siitä sattumalta törmäämme toiseen venekuntaan joka on tulossa uuenkaupungin suunnalta. Navakkaa myötäistä tuulta tarjolla. Sovitaan nyt, että se 14m/s iso purje ylös kaikki ok, käännös myötäiseen ok ja sitten mennään. Mennään sitten kuin viimeistä päivää. Vene 'surffaa' eteenpäin ja sen ohjaaminen on todella työlästä. Ei mitään ideaalia purjehdusta vaikka vauhtia onkin reippaasti.
Kohteeksi olemme ottaneen Lootholman Kusvissa. Ihan ok paikka, satamamaksu 20€ ja suojainen satama. Siihen on kaveriporukan hyvä jäädä viettämään iltaa ja odottelemaan parempia kelejä. Tuuli oli kyllä jo laantunut iltaa kohden aikalailla.
 | |
| Lootholmassa Kuunari Helena on tainnut viimeisen matkansa tehdä |
 |
| Tansut illalla. Ei taivu rokkimies tuohon pelleilyyn. |
 |
| Ihan ok maisemaa |
7.7.2013
Sunnuntaina alkaa matka kohti Ahvensaarta. Keli on parempi ja heti lähtiessä Ströömillä tulee vastaan hieno vanha purjealus
 |
| vastaantulija |
Ahvensaaressa odottaa luonnonsatama. Paikka on todella hieno. ohessa kuvia sunnuntailta ja maanantailta.
 |
| Hieno sisäsaari, joskin ihmisen tekemä. |
 |
| Samaa settiä edellisen kanssa |
 |
| Hienoja luolia |
 |
| samaa settiä |
 |
| Wanha kalkinpolttomasuuni |
 |
| polttoluukkua |
Maanantaina herätessä Ahevensaaresta tuuli on todellakin navkoitunut taas ja mietimme mitä tehdään. Jäädäänkö pitämään keliä vai jatkammeko matkaa. Kävellään saaressa ja katsellaan paikkoja. Lopulta meinataaan, että lähdetään Pähkinäisiin, josta toisella venekunnalla on mukavampi matka aamulla Naantaliin. Tästä toisella kertaa.
Loppumatkan update
Pähkinäisiin päästään melko mukavasti purjeilla, mutta paikalle saavuttuamme laituri oli lähes täynnä. Toinen venekunta ajoi veneensä läheiseen ankkuripaikkaan ja päätimme tuupata kahden veneen kohtuulliseen ahtaaseen väliin. Naapurissa oli brittilipulla varustettu vene josta veneen emäntä saapuikin ohjeistamaan ja sättäämään laituriin ajamista, mutta veneen kapteeni antoi melko nopean ja jopa töykeän käskyn olla puuttumatta meidän rantautumiseen. Sinällään ihan oikein, koska melko hektisessä rantaumisjumpassa pitää vaan keskittyä siihen omaan tekemiseen ja koittaa pitää homma hanskassa.
Keitellään vähän Meksikon pataa ja pulistaan hyvällä nuotiopaikalla. Sauna on varattu puolilta öin ja sen jälkeen hiippailemme kaikki omiin veneisiin odottamaan seuraavaa päivää.
 |
| Meksikonpadan alkulima |
Paikka Pähkinäinen on hieno, mutta ei siellä mitään saaristolaiselämää kyllä tule koetuksi.
 |
| Lääniä on pelailla |
9.7.2013
Tiistaina lähedemme Pähkinäisistä kohteena Ravanttien Wakeboard paratiisi rymättylässä. Ollaan tehty pientä miehistön veksaalmista, sillä Nurmister tuli meidän veneeseen ja Mava77 lähti toisella vaeneellä Naantaliin siitä kotiin. Mukavasti purjehtien perille, ei mainittavaa. Saadaan poijupaikka, kun mökin isäntä on siirtänyt moottoriveneensä ja kaikki näyttää aikalailla hyvältä. Lainataan autoa ja käydään Rymättylässä kaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Grillataan ja sitten olisi vielä tarjolla Wakeboardingia. Meidän veneeneestä ei kukaan jaksa täydellä mahalla osallistua.
Sääkarttojen pariin. Eikä näytä hyvällä 14m/s tuulta ja sadetta luvassa keskiviikolle. Teen johtajan ratkaisun ja lähdetään jo samana iltana Turkuun vietetään välipäivä Turussa ja jatkamme matkaa torstaina. Ja näinhän siinä tapahtui. Keskiviikkona keli olisi sittenkin ollut ok, mutta mistä näitä aina voi tietää. Käydään tuopposella kaupungilla, koska Porilainen Tuncle ei ollut aikoihin Turussa ollut.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Vuoto!
Vene on lainassa serkkupojalla ja eilen oltiin katsomassa perushommat läpi eli mitä on missä, koneen käynnistykset yms. Olin aiemmin huomioinut, että dieseliä tulee jostain takapilssiin. Oletin alkuun, että kyse on vaan huoltotoimien aikana karranneesta polttoaineesta. viime viikolla olin kuitenkin katsomassa miten lämppäriä voisi huoltaa ja samalla tuli katsottua polttoainetankin päälle. Se oli selkeästi kostea. Tässä kohtaa tulin jo siihen tulokseen, että tankki vuotaa. Nyt käynnisteltiin konetta ja tuijoteltiin tankin päälle ja huomattiin pienen pieni vuoto. Dieseliä ei todellakaan tullut paljoa, mutta kuitenkin sen verran, että tuntien ajaminen taatusti alkaa näkyä pilssissä. Paikannettiin vika kupariprikkaan ja päätettiin avata liitos. Minä lähdin hakemaan uusia kupariprikkoja ja Timppa jäi veneelle. Motonet keikka ja kaksi huoltamoa antoi tulokseksi nolla prikkaa. Takaisin veneelle ja mietittiin mistä prikkoja voisi saada. Tultiin tulokseen, että ajellaan Raision Biltemaan kyselemään. 19.50 Biltemassa ja 19.55 ulkona, aikaa jäi ruhtinaalliset 5min. Onneksi tarvittavat vermeet löytyi.
Päästään takaisin veneelle vaihdetaan tiivisteet ja koitetaan käynnistää. Jepjep, vuotaa edelleen ja nyt löytyy oikea vuotokohta. Letku on prässätty polttoaineliittimeen kiinni ja prässäyksen kohdalta syöttöletkun kohdalta letku on halki. Nyt onkin sitten letkua repiessä saatu aikaan pienestä tihkuvasta vuodosta iso. Voi saatanansaatana, menee taas iltatöiksi. prässätty letku on niin piukassa, että mitään toivoa ei ole sitä saada veneessä olevin tarvikkein irti. Katkaistaan letku liittimen kohtaa ja ajetaan takaisin Bilteman viereen sukulaisen luo lainaamaan rautasahaa. Saadaan liitin irti sekä muutama kuristin Raimolta. Takaisin veneelle tuhteerataan uusi viritys paikelleen ja startti. Pitää! Mahtavaa.
Tässä vaan tällainen yksi lisätarina siitä miten 15min pikakorjaus muuttuu 5h veivaamiseksi. Noh, onpa kunnossa. Laihempi, joskin huomattavasti leveämpi Timppa mahtui hienosti sitloodan sisälle. Merkillisiä määriä lihaa sinne laatikkoon mahtuukin. Minä sain tällä kertaa kiitollisen tehtävän olla työkalunojentaja. Ei sillä, että minulla olisi ollut sen suurempaa intoa änkeä itseään sinne pieneen koloon. Timppa ehti ensin, eikä harmita yhtään.
Nyt pojat on veneellä liikenteessä ja liitin on pitänyt, joten hieno homma. Ehkä tämä dieselissä vähtääminen alkaa pian loppua. Jonkin verran keljuttaa pestä lakkabensalla itsensä kerran viikkoon.
Remontista olisi voinut toki ottaa kuvia, mutta mitäpä turhaan.
Päästään takaisin veneelle vaihdetaan tiivisteet ja koitetaan käynnistää. Jepjep, vuotaa edelleen ja nyt löytyy oikea vuotokohta. Letku on prässätty polttoaineliittimeen kiinni ja prässäyksen kohdalta syöttöletkun kohdalta letku on halki. Nyt onkin sitten letkua repiessä saatu aikaan pienestä tihkuvasta vuodosta iso. Voi saatanansaatana, menee taas iltatöiksi. prässätty letku on niin piukassa, että mitään toivoa ei ole sitä saada veneessä olevin tarvikkein irti. Katkaistaan letku liittimen kohtaa ja ajetaan takaisin Bilteman viereen sukulaisen luo lainaamaan rautasahaa. Saadaan liitin irti sekä muutama kuristin Raimolta. Takaisin veneelle tuhteerataan uusi viritys paikelleen ja startti. Pitää! Mahtavaa.
Tässä vaan tällainen yksi lisätarina siitä miten 15min pikakorjaus muuttuu 5h veivaamiseksi. Noh, onpa kunnossa. Laihempi, joskin huomattavasti leveämpi Timppa mahtui hienosti sitloodan sisälle. Merkillisiä määriä lihaa sinne laatikkoon mahtuukin. Minä sain tällä kertaa kiitollisen tehtävän olla työkalunojentaja. Ei sillä, että minulla olisi ollut sen suurempaa intoa änkeä itseään sinne pieneen koloon. Timppa ehti ensin, eikä harmita yhtään.
Nyt pojat on veneellä liikenteessä ja liitin on pitänyt, joten hieno homma. Ehkä tämä dieselissä vähtääminen alkaa pian loppua. Jonkin verran keljuttaa pestä lakkabensalla itsensä kerran viikkoon.
Remontista olisi voinut toki ottaa kuvia, mutta mitäpä turhaan.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
maakrapuna
28.6.2013-30.6.2013
Perjantaina oli puhe, että lähdetään pikakierrokselle pähkinäisiin ja lauantaina takaisin. Olin kuitenkin nukkunut pari edellistä yötä niin huonosti, että oma peti vei voiton. Lauantaina yhdet mukavat kekkerit ja työvelvotteita päivystyksen muodossa muutama tunti perjantaille, lauantaille ja sunnuntaille. Siinäpä se, viikonloppu jäi pieniä purkkarin fiksaamisia lukuunottamatta veneettömäksi. Kirjoitushetkellä lomaan on aikaa neljä työpäivää, joten otan edellisen viikonlopun ensi viikolla kiinni.
Saattaa olla, että blogi muuttuu enemmän listatyyppiseksi, kunhan tuo kesälomapurjehdus lähtee kunnolla liikkeelle. Ei välttämättä jaksa kirjoitella jokaisesta päivästä paljoa. Näin työmiehenä arkena on hyvä kerrata menneet.
Perjantaina oli puhe, että lähdetään pikakierrokselle pähkinäisiin ja lauantaina takaisin. Olin kuitenkin nukkunut pari edellistä yötä niin huonosti, että oma peti vei voiton. Lauantaina yhdet mukavat kekkerit ja työvelvotteita päivystyksen muodossa muutama tunti perjantaille, lauantaille ja sunnuntaille. Siinäpä se, viikonloppu jäi pieniä purkkarin fiksaamisia lukuunottamatta veneettömäksi. Kirjoitushetkellä lomaan on aikaa neljä työpäivää, joten otan edellisen viikonlopun ensi viikolla kiinni.
Saattaa olla, että blogi muuttuu enemmän listatyyppiseksi, kunhan tuo kesälomapurjehdus lähtee kunnolla liikkeelle. Ei välttämättä jaksa kirjoitella jokaisesta päivästä paljoa. Näin työmiehenä arkena on hyvä kerrata menneet.
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Juhannus:
Torstai 20.6.2013
Vene on edellisen viikon teknisten ongelmien takia edelleen Kustavin Laupuisissa. Pikkusisko on menossa samalle suunnalle, joten saadaan Hugenotin kanssa kyyti pelipaikoille. Klo 18:00 kone hurisee mukavasti ja köydet on irroitettu. Suunnaksi otetaan Ströömiä pitkin pohjoiseen eli Uudenkaupungin suuntaan. Tuulta ei juuri ole, mutta päätetään silti nostaa purjeet. Lillutaan eteenpäin, kiirehän ei ole mihinkään.
Liikenne on melko kovaa ja pitää sanoa, että sellaisia veneitä menee ohi, että jossain sitä rahaa on reippaammin takataskussa. Minun kuukausiliksalla ei pitkään moisilla polttoainerosvoilla pystyisi ajamaan, vaikka itse veneen saisi ilmaiseksi. ~1,5l/h kuulostaa paljon paremmalle. Alleviivaten, että minulla ei ole mikään tarve painaa tukka hulmuten 'perille'. Minä olen jo perillä.
meripartiolaisten kirja antaa suojaisan luonnonsataman aivan Ströömin pohjoispäähän. Perillä 23.00 ja rilli tulille. Parisen tuntia höpinää, sitten pienessä juhannusfiiliksessä lämppäri päälle poistamaan kosteutta. Joo, hyvin meni, jos nyt ei ota huomioon sitä, että unohdin avata lämppärin pakoputken. Savut tulee sitloodaan ja siinä kohtaa kun tämä huomataan ja pakoputki avataan mustan savun saattelemana (sellaista savua sieltä ei ikinä ole tullut...) päättää Weber lopettaa toimintansa. Oma vika, jälleen pitäisi vähän miettiä mitä on tekemässä. Kieltämättä juhannusjuomat oli osasyyllisenä tähän tapahtumaan. Kirjoitushetkellä (ma 24.6) olen juuri tullut veneeltä ja koittanut kuikuilla vikaa, mutta hiukan liian monta liikkuvaa osaa on härpättimesä. Pitää pyytää toinen silmäpari mukaan ja aloittaa purkutoimet. Laite pitää toimittaa huoltoon. Tämä tapahtuu aikaisintaan viikon päästä.
Perjantai 21.6.2013
Illalla ollaan puhuttu, että Isokari olisi päivän kohde ja keli näyttää hyvälle sen suhteen. Tuuli ei ole liian kova. Kyseinen paikka alkaa olla niin kaukana merellä, että aloittelevan kapteenin on pakko hiukan pohtia myös takaisin tulemista. Päätetään, että tehdään pistokeikka ja tullaan vielä illalla takaisin. Tuuli on kauniisti sanottuna todella kevyttä. Rumasti sanottuna lähes pläkä. Purjeilla silti mennään, kiire ei vieläkään kuulu veneellä liikkuessa sanavarastoon. Neljän tunnin kuluttua ollaan perillä. Heti kun saadaan vene laituriin, tullaan pyytämään laiturimaksu (5€) ja tiedustellaan halukkuutta osallistua majakkakierrokselle. Sehän passaa, siitä sitten vaan nopeasti kamat kasaan ja menoksi. Ehkä turhakin nopeasti, veneen luukut jää auki ja veneessä on kukkaroa, läppäriä, pädiä, yms. viihde-elektroniikkaa. Jääpä ne virta-avaimetkin paikalleen. Siitä olisi lähtenyt helposti hyvä paketti tarvitsevalle.
Saari on hieno ja kierroskin ihan ok. Käydään majakassa josta aukeaa hienot näkymät. Majakkaan ei enää edes pääse ilman opasta ja nyt minun rakastama virkamieskoneisto on kieltämässä majakkavierailut . En kykene ymmärtämään.
Kierroksen jälkeen takaisin veneelle ja kokka kohti Lehmänkurkkua, jonka vieressä on seuraava pysäkki. Pikkusisko ystävineen juhannuksen vietossa, sinne me lähemme kuokkimaan. Paluumatkan alku on on samanlaista purjehtimista mitä menokin. Ainoa ero on siinä, että se pienikin tuulevire on kääntynyt vastaiseksi. Puolessa välissä tuuli nousee ja vaihdamme kurssia siten, että saamme oikein mukavan sivuvastaisen. Vauhtia saadaan mukavasti. Kertakaikkiaan hienoa menoa.
Saavumme perille ja huomaamme, että juhlatunnelma on kohdallaan. Matkamiehet on vaan hieman tunnelmaa jäljessä. Ainakin jos sitä promilleissa lasketaan. Eipä siinä, grillataan, käydään saunassa ja vetäydytään omiin punkkiin vetämään sikeitä. Kuokkavieras lähettää kiitokset ja terveiset Veeralle.
Lauantai 22.6. 2013
Aamulla herätessä huomaan, että tuuli on yltynyt aikalailla. Vaahtopäitä on tarjolla heti kun päästään ankkuripaikasta lehmänkurkun suulle. Ryskytetään suoraan vastaiseen kolmisen tuntia, vesi roiskuu melkoisesti ja päälle saa lyödä sadetakin, vaikkei vettä taivaalta tulekkaan. Välistopiksi olen päättänyt oman mökkirannan Helsinginrannassa, jossa on iso kasa sukulaisia juhannuksen vietossa. Vene saadaan ankkurikiinnityksellä laituriin. Aika uhkaavasti tuuli venettä painaa, mutta tulen siihen tulokseen, että kyllä se siinä pysyy. Sen verran tiukkaa savea on meidän mökkiranta. Mutsi laittaa sapuskat ja minä lämmitän saunan. Saunan jälkeen tuuli on hieman helpannut ja matkaa voisi vielä jatkaa kellon ollessa n.18:00. Vaikea päätös, omalla tavalla tekee mieli vielä jatkaa, mutta toistaalta sitä voisi olla täydenpalvelun rannassa yhden yön. Jäädään yöksi.
Sunnuntai 23.6.2013.
Rakkaan Mutsin laittaman aamiainen odottaa kuten on tilattu klo 10:00. Syödään pikaisesti ja lähdetään kohti Turkua. Ankkuri on imenyt itsensä todella piukkaan kiinni ja sen irroittaminen vaatii melkoisia keväjuhlaliikkeitä, mutta lopulta lykästää ja päästään jatkamaan matkaa. Keli on täydellinen purjehtimiseen. Väylän kiermurtelusta johtuen ajoittain hieman hankalahkoa purjehtimista, mutta 3/4 osaa matkasta mennään purjeilla ja pääosin tosi hyvää vauhtia. Ajoittain sitten madellen. Matkalla keitellään meksikonpataa. Aurinkoisen ja kutakuinkin täydellisen purjehduspäivän päätteeksi saavutaan Turkuun. Pikkusisko on uhrautunut hakemaan meidät satamasta. Pudotetaan Hugenotti kaupunkiin, minä vien siskon ja ajelen kotiin. Olo on aika piesty koko päivän auringossa olemisen jälkeen. Toisaalta kerrankin voin sanoa, että olen ollut auringossa. Se kun ei ole tähän asti ollut mitenkään erikoisen mielekästä puuhaa itselle. Hieno matka ja kaikki osalliset ansaitsevat maininnan onnistuneesta juhannuksesta! Hienoa huomata, että juhannuksena voi tehdä muutakin kuin juoda aamusta iltaan alkoholia.
Koko reissu karkeasti google.maps palvelussa juhannuksen purjehdukset
Torstai 20.6.2013
Vene on edellisen viikon teknisten ongelmien takia edelleen Kustavin Laupuisissa. Pikkusisko on menossa samalle suunnalle, joten saadaan Hugenotin kanssa kyyti pelipaikoille. Klo 18:00 kone hurisee mukavasti ja köydet on irroitettu. Suunnaksi otetaan Ströömiä pitkin pohjoiseen eli Uudenkaupungin suuntaan. Tuulta ei juuri ole, mutta päätetään silti nostaa purjeet. Lillutaan eteenpäin, kiirehän ei ole mihinkään.
Liikenne on melko kovaa ja pitää sanoa, että sellaisia veneitä menee ohi, että jossain sitä rahaa on reippaammin takataskussa. Minun kuukausiliksalla ei pitkään moisilla polttoainerosvoilla pystyisi ajamaan, vaikka itse veneen saisi ilmaiseksi. ~1,5l/h kuulostaa paljon paremmalle. Alleviivaten, että minulla ei ole mikään tarve painaa tukka hulmuten 'perille'. Minä olen jo perillä.
meripartiolaisten kirja antaa suojaisan luonnonsataman aivan Ströömin pohjoispäähän. Perillä 23.00 ja rilli tulille. Parisen tuntia höpinää, sitten pienessä juhannusfiiliksessä lämppäri päälle poistamaan kosteutta. Joo, hyvin meni, jos nyt ei ota huomioon sitä, että unohdin avata lämppärin pakoputken. Savut tulee sitloodaan ja siinä kohtaa kun tämä huomataan ja pakoputki avataan mustan savun saattelemana (sellaista savua sieltä ei ikinä ole tullut...) päättää Weber lopettaa toimintansa. Oma vika, jälleen pitäisi vähän miettiä mitä on tekemässä. Kieltämättä juhannusjuomat oli osasyyllisenä tähän tapahtumaan. Kirjoitushetkellä (ma 24.6) olen juuri tullut veneeltä ja koittanut kuikuilla vikaa, mutta hiukan liian monta liikkuvaa osaa on härpättimesä. Pitää pyytää toinen silmäpari mukaan ja aloittaa purkutoimet. Laite pitää toimittaa huoltoon. Tämä tapahtuu aikaisintaan viikon päästä.
 |
| Ströömi päättyy tähän |
 |
| Superkuusta kohkattiin radiossa. Sielläpä se. |
Perjantai 21.6.2013
Illalla ollaan puhuttu, että Isokari olisi päivän kohde ja keli näyttää hyvälle sen suhteen. Tuuli ei ole liian kova. Kyseinen paikka alkaa olla niin kaukana merellä, että aloittelevan kapteenin on pakko hiukan pohtia myös takaisin tulemista. Päätetään, että tehdään pistokeikka ja tullaan vielä illalla takaisin. Tuuli on kauniisti sanottuna todella kevyttä. Rumasti sanottuna lähes pläkä. Purjeilla silti mennään, kiire ei vieläkään kuulu veneellä liikkuessa sanavarastoon. Neljän tunnin kuluttua ollaan perillä. Heti kun saadaan vene laituriin, tullaan pyytämään laiturimaksu (5€) ja tiedustellaan halukkuutta osallistua majakkakierrokselle. Sehän passaa, siitä sitten vaan nopeasti kamat kasaan ja menoksi. Ehkä turhakin nopeasti, veneen luukut jää auki ja veneessä on kukkaroa, läppäriä, pädiä, yms. viihde-elektroniikkaa. Jääpä ne virta-avaimetkin paikalleen. Siitä olisi lähtenyt helposti hyvä paketti tarvitsevalle.
Saari on hieno ja kierroskin ihan ok. Käydään majakassa josta aukeaa hienot näkymät. Majakkaan ei enää edes pääse ilman opasta ja nyt minun rakastama virkamieskoneisto on kieltämässä majakkavierailut . En kykene ymmärtämään.
Kierroksen jälkeen takaisin veneelle ja kokka kohti Lehmänkurkkua, jonka vieressä on seuraava pysäkki. Pikkusisko ystävineen juhannuksen vietossa, sinne me lähemme kuokkimaan. Paluumatkan alku on on samanlaista purjehtimista mitä menokin. Ainoa ero on siinä, että se pienikin tuulevire on kääntynyt vastaiseksi. Puolessa välissä tuuli nousee ja vaihdamme kurssia siten, että saamme oikein mukavan sivuvastaisen. Vauhtia saadaan mukavasti. Kertakaikkiaan hienoa menoa.
Saavumme perille ja huomaamme, että juhlatunnelma on kohdallaan. Matkamiehet on vaan hieman tunnelmaa jäljessä. Ainakin jos sitä promilleissa lasketaan. Eipä siinä, grillataan, käydään saunassa ja vetäydytään omiin punkkiin vetämään sikeitä. Kuokkavieras lähettää kiitokset ja terveiset Veeralle.
 |
| Tyhjää on matkalla Isokarille |
 |
| Majakan pönötystä |
 |
| Hienot maisemat majakasta. Kuva ei anna oikeutta näkymälle. |
Lauantai 22.6. 2013
Aamulla herätessä huomaan, että tuuli on yltynyt aikalailla. Vaahtopäitä on tarjolla heti kun päästään ankkuripaikasta lehmänkurkun suulle. Ryskytetään suoraan vastaiseen kolmisen tuntia, vesi roiskuu melkoisesti ja päälle saa lyödä sadetakin, vaikkei vettä taivaalta tulekkaan. Välistopiksi olen päättänyt oman mökkirannan Helsinginrannassa, jossa on iso kasa sukulaisia juhannuksen vietossa. Vene saadaan ankkurikiinnityksellä laituriin. Aika uhkaavasti tuuli venettä painaa, mutta tulen siihen tulokseen, että kyllä se siinä pysyy. Sen verran tiukkaa savea on meidän mökkiranta. Mutsi laittaa sapuskat ja minä lämmitän saunan. Saunan jälkeen tuuli on hieman helpannut ja matkaa voisi vielä jatkaa kellon ollessa n.18:00. Vaikea päätös, omalla tavalla tekee mieli vielä jatkaa, mutta toistaalta sitä voisi olla täydenpalvelun rannassa yhden yön. Jäädään yöksi.
Sunnuntai 23.6.2013.
Rakkaan Mutsin laittaman aamiainen odottaa kuten on tilattu klo 10:00. Syödään pikaisesti ja lähdetään kohti Turkua. Ankkuri on imenyt itsensä todella piukkaan kiinni ja sen irroittaminen vaatii melkoisia keväjuhlaliikkeitä, mutta lopulta lykästää ja päästään jatkamaan matkaa. Keli on täydellinen purjehtimiseen. Väylän kiermurtelusta johtuen ajoittain hieman hankalahkoa purjehtimista, mutta 3/4 osaa matkasta mennään purjeilla ja pääosin tosi hyvää vauhtia. Ajoittain sitten madellen. Matkalla keitellään meksikonpataa. Aurinkoisen ja kutakuinkin täydellisen purjehduspäivän päätteeksi saavutaan Turkuun. Pikkusisko on uhrautunut hakemaan meidät satamasta. Pudotetaan Hugenotti kaupunkiin, minä vien siskon ja ajelen kotiin. Olo on aika piesty koko päivän auringossa olemisen jälkeen. Toisaalta kerrankin voin sanoa, että olen ollut auringossa. Se kun ei ole tähän asti ollut mitenkään erikoisen mielekästä puuhaa itselle. Hieno matka ja kaikki osalliset ansaitsevat maininnan onnistuneesta juhannuksesta! Hienoa huomata, että juhannuksena voi tehdä muutakin kuin juoda aamusta iltaan alkoholia.
Koko reissu karkeasti google.maps palvelussa juhannuksen purjehdukset
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Jonkinlaista purjehdusta ja merihädän tynkää
Perjantai 14.6.2013
Tarkoituksena oli lähteä heti viideltä liikkeelle työpäivän jälkeen, mutta keli esti ennusteiden mukaisesti lähdön,. Tuuli yltyy, jos nyt ei mahdottomaksi, niin ainakin itselle turhan haastavaksi. Koneella olisi toki voinut ajella, mutta jätetään väliin ja odotellaan mukavia tuulia ja aurinkoa lauantaille.
Launtai 15.6.2013
kokoonpano, Hugenotti ja allekirjoittanut. Matkan kohteeksi ollaan sovittu Kustavi, sinne jonnekkin Iniön suuntaan. Kaverilla on mökki niillä maisemilla ja sovittiin, että purjehditaan johonkin paikalliseen vierasvenesatamaan, kävästään tuopilla ja toki esitellään ylpeänä uusi vene. Keli on hyvä kuten säätiedoitus antoi ymmärtää. Tuulta 4-8m/s.
Pansiosta lähdetään kohti Naantalia ja sieltä kapeita rännejä pitkin sitten Kustaviin. Alkuun ajellaan koneella Airiston yli ja nostetaan purjeet. Fiksuina miehinä mennään saaren taakse piiloon nostamaan rätit, jotta suuremmalta säätämiseltä vältytään. Ja kyllähän ne kivasti nousi. Ongelmaksi tuli vaan se samainen saari se blokkasi meidän tuulen. Ajellaan sitten koneella vielä hetki suotuisampaan paikkaan, jonka jälkeen päästään enemmän ja vähemmän vauhdikkaasti luonnonmaata kierrellen kapeille sunteille. Lasketaan purjeet ja puksutellaan taas koneella melko pitkään. Ei mitään mainittavaa, aurinko paistaa ja keli on mukava. Jossain kohtaa huomaan, että vesitonkka on sitten vuotanut keulapiikkiin ja minun lakanat ja peitto on märkänä. Levittelen lakanat ulos kuivumaan ja ehkä ulospäin näyttää enemmän mustalaisten matkanteolta, kun peittoa ja lakanaa menee pitkin kantta.
Huomattavasti ennen Iniötä saadaan taas rätit ylös ja matka jatkuu purjehtimalla. Joskin suoraan vastatuuleen. Ihan koko matka, en tiedä miten se on mahdollista, että aina on vastatuuli? Perille päästään kuitenkin Kustaviin ja pienen karttaselailun jälkeen sovitaan tapaamispaikaksi Laupuisten satama. Karttanavigointi alkaa pikkuhiljaa sujumaan, paljon on vielä opittavaa, mutta eiköhän tämä tästä. Hieno paikka todella suojaisessa paikassa. Suosittelen. Palvelut on hyvät, on saunaa, grilli- ja tiskauspaikkaa etc. Hintana 20€/vuorokausi sisältää sähköt/veden/septin tyhjennykset ja toki em. palvelut.
Istuskellaan iltaa grillaillaan ja 24:00 punkkaan, pitkä on matka seuraavana päivänä. Ja sellainen siitä tosiaan tuli.
Sunnuntai 16.6.2013
Aamulla sade herättää. Keli on muuttunut huonompaan suuntaan, mutta eipä vielä mitään hätää. Täysin tehtävissä oleva ilma. Aamupala suoritetaan kahviossa ja sen jälkeen sadevaatteet niskaan ja menoksi. Ensimmäinen 30min meneekin ihan hyvin. Ajetaan Iniön puolelle ja aallokko on aikamoinen. Ei tuo vielä hätää tuonut, mutta sitten. JUMALAUTA, kone sammuu. Ollaan kuin ongenkoho vedessä. Ohjattavuutta ei ole ja vene menee kovaa vauhtia kohti kivikkoa. Hugenotti tiputtaa ankkuria ja minä alan ihmettelemään vikaa. Vettä sataa aivan tolkuttomasti. Ankkuri ei tietenkään pidä, ensin on liian syvää ja kun ankkuri saadaan pohjaan asti aallot repii sen aina irti. Kivikko ei enää onneksi lähesty samaa vauhtia.
Pahoittelen kuvia ei ole tästä eteenpäin. Oli hieman muutakin puuhaa, kuin valokuvaus.
Paikallistan vian koneinsinöörin tarkkuudella. Polttoaineen syöttöletku on tukossa. Ei pysty tekemään siinä kelissä yhtään mitään. Huudan Hugnotille, että seuraavalle näkyvälle veneelle merkkiä. Omin avuin ei päästä pois. Purjeita ei saada ylös koska taka-ankkuri on meressä ja vene sellaisessa asennossa, että ei tule ainakaan meiltä onnistumaan. Kalassa ollut pariskunta tulee hätiin ja saadaan vene hinattua takaisin lähtöpisteeseen. Pientä konejumppaa ja taas hörähtää riisseli käymään. Yhden liittimen takaiskuventtiili on mennyt tukkoon, tukoksena on mustaa mönjää. Satamassa eräs mies osaa kertoa, että se on biodieseliin tulevaa 'levää'. Diesel bakteeri, josta kohkattiin jopa saman illan tv-uutissa. Toisaalta Suomessa tuota ei kuulemma ole. Paskapuhetta sanon minä. Ainakin jos verkkokeskusteluja on uskominen. Pitää sanoa, että olin kyllä itsestäni ylpeä, paikallistin vian koneessa, eikä siinä vielä kaikki sain sen korjattua!
Saadaan autokyyti takaisin Turkuun. Saan sovittua 10€ päivähinnan veneelle torstaille asti ja siitä eteenpäin 20€/vrk. Juhannus pukkaa päälle joten ymmärrettävää, että enempää ei voi antaa löysää. Hiukan harmittaa, että minulla oli jo varamoottori matkahuollossa odottamassa, mutta perjantaina en sitä ehtinyt hakea. Voitte kuvitella millainen tatti oli otsassa, kun hätätilanne osui kohdalle. Tuon olisi voinut klaarata vetäisemällä apumoottori käyntiin ja itsekseen nilkuttaa takaisin satamaan.
Tiistai 18.6.2013
Ajellaan Timpan kanssa Turusta laittamaan apumoottori paikalleen, testataan ja hyvin pelaa. Tosin sekin oli säädön takana. Moottoria ei olisi saanut kuljettaa kylkiasennossa, öljyt valuu miten sattuu koneessa. Noh, se oli pieni pulma ja ratkesi hetken hölmistelyn jälkeen.
Tyhjentelen takapilssiä, jonne on päässyt aikalailla Vedensekaista dieseliä kaikkien huolto ja sekoilutoimien aikana. Korjataan lisäksi pieniä sisävaurioita, mutta nyt on vene valmis juhannukseen!
Tarkoituksena oli lähteä heti viideltä liikkeelle työpäivän jälkeen, mutta keli esti ennusteiden mukaisesti lähdön,. Tuuli yltyy, jos nyt ei mahdottomaksi, niin ainakin itselle turhan haastavaksi. Koneella olisi toki voinut ajella, mutta jätetään väliin ja odotellaan mukavia tuulia ja aurinkoa lauantaille.
Launtai 15.6.2013
kokoonpano, Hugenotti ja allekirjoittanut. Matkan kohteeksi ollaan sovittu Kustavi, sinne jonnekkin Iniön suuntaan. Kaverilla on mökki niillä maisemilla ja sovittiin, että purjehditaan johonkin paikalliseen vierasvenesatamaan, kävästään tuopilla ja toki esitellään ylpeänä uusi vene. Keli on hyvä kuten säätiedoitus antoi ymmärtää. Tuulta 4-8m/s.
Pansiosta lähdetään kohti Naantalia ja sieltä kapeita rännejä pitkin sitten Kustaviin. Alkuun ajellaan koneella Airiston yli ja nostetaan purjeet. Fiksuina miehinä mennään saaren taakse piiloon nostamaan rätit, jotta suuremmalta säätämiseltä vältytään. Ja kyllähän ne kivasti nousi. Ongelmaksi tuli vaan se samainen saari se blokkasi meidän tuulen. Ajellaan sitten koneella vielä hetki suotuisampaan paikkaan, jonka jälkeen päästään enemmän ja vähemmän vauhdikkaasti luonnonmaata kierrellen kapeille sunteille. Lasketaan purjeet ja puksutellaan taas koneella melko pitkään. Ei mitään mainittavaa, aurinko paistaa ja keli on mukava. Jossain kohtaa huomaan, että vesitonkka on sitten vuotanut keulapiikkiin ja minun lakanat ja peitto on märkänä. Levittelen lakanat ulos kuivumaan ja ehkä ulospäin näyttää enemmän mustalaisten matkanteolta, kun peittoa ja lakanaa menee pitkin kantta.
Istuskellaan iltaa grillaillaan ja 24:00 punkkaan, pitkä on matka seuraavana päivänä. Ja sellainen siitä tosiaan tuli.
Hienoja puuveneitä
Ravinteli
Komia rattori
Sunnuntai 16.6.2013
Aamulla sade herättää. Keli on muuttunut huonompaan suuntaan, mutta eipä vielä mitään hätää. Täysin tehtävissä oleva ilma. Aamupala suoritetaan kahviossa ja sen jälkeen sadevaatteet niskaan ja menoksi. Ensimmäinen 30min meneekin ihan hyvin. Ajetaan Iniön puolelle ja aallokko on aikamoinen. Ei tuo vielä hätää tuonut, mutta sitten. JUMALAUTA, kone sammuu. Ollaan kuin ongenkoho vedessä. Ohjattavuutta ei ole ja vene menee kovaa vauhtia kohti kivikkoa. Hugenotti tiputtaa ankkuria ja minä alan ihmettelemään vikaa. Vettä sataa aivan tolkuttomasti. Ankkuri ei tietenkään pidä, ensin on liian syvää ja kun ankkuri saadaan pohjaan asti aallot repii sen aina irti. Kivikko ei enää onneksi lähesty samaa vauhtia.
Pahoittelen kuvia ei ole tästä eteenpäin. Oli hieman muutakin puuhaa, kuin valokuvaus.
Paikallistan vian koneinsinöörin tarkkuudella. Polttoaineen syöttöletku on tukossa. Ei pysty tekemään siinä kelissä yhtään mitään. Huudan Hugnotille, että seuraavalle näkyvälle veneelle merkkiä. Omin avuin ei päästä pois. Purjeita ei saada ylös koska taka-ankkuri on meressä ja vene sellaisessa asennossa, että ei tule ainakaan meiltä onnistumaan. Kalassa ollut pariskunta tulee hätiin ja saadaan vene hinattua takaisin lähtöpisteeseen. Pientä konejumppaa ja taas hörähtää riisseli käymään. Yhden liittimen takaiskuventtiili on mennyt tukkoon, tukoksena on mustaa mönjää. Satamassa eräs mies osaa kertoa, että se on biodieseliin tulevaa 'levää'. Diesel bakteeri, josta kohkattiin jopa saman illan tv-uutissa. Toisaalta Suomessa tuota ei kuulemma ole. Paskapuhetta sanon minä. Ainakin jos verkkokeskusteluja on uskominen. Pitää sanoa, että olin kyllä itsestäni ylpeä, paikallistin vian koneessa, eikä siinä vielä kaikki sain sen korjattua!
Saadaan autokyyti takaisin Turkuun. Saan sovittua 10€ päivähinnan veneelle torstaille asti ja siitä eteenpäin 20€/vrk. Juhannus pukkaa päälle joten ymmärrettävää, että enempää ei voi antaa löysää. Hiukan harmittaa, että minulla oli jo varamoottori matkahuollossa odottamassa, mutta perjantaina en sitä ehtinyt hakea. Voitte kuvitella millainen tatti oli otsassa, kun hätätilanne osui kohdalle. Tuon olisi voinut klaarata vetäisemällä apumoottori käyntiin ja itsekseen nilkuttaa takaisin satamaan.
Tiistai 18.6.2013
Ajellaan Timpan kanssa Turusta laittamaan apumoottori paikalleen, testataan ja hyvin pelaa. Tosin sekin oli säädön takana. Moottoria ei olisi saanut kuljettaa kylkiasennossa, öljyt valuu miten sattuu koneessa. Noh, se oli pieni pulma ja ratkesi hetken hölmistelyn jälkeen.
Tyhjentelen takapilssiä, jonne on päässyt aikalailla Vedensekaista dieseliä kaikkien huolto ja sekoilutoimien aikana. Korjataan lisäksi pieniä sisävaurioita, mutta nyt on vene valmis juhannukseen!
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Helsinkiin, eiku ei sittenkään
Perjantai 7.6.2013
Ollaan sovittu parisen viikkoa sitten, että perjantaina starttaisimme Helsinkiin. Ei, ei todellakaan pääkaupunkiimme, sinne on hieman liian pitkä matka. Kohteena Helsingin kylä Taivassalossa. Mukana serkku Timppa ja hänen siippa Sarppa.
Ahdetaan tavarat veneeseen ja köydet on irti viiden pintaan, hyvä alku. Tunnin päristelyn jälkeen pitää alkaa tekemään ensimmäistä käännöstä, jolloin minulle kerrotaan, että tässä on pientä filunkipeliä ilmassa. Kohteena onkin saari "X", jossa meitä odottaa isompi seurue. Noh, mitäs minä siinä. Eikun menoksi vaan ja koitetaan nyt löytää paikkaan äksä. Pienimuotoista puhelinkeskustelua käydään suuntimasta. Ihan vain sen takia, että eräs hätähousu ei millään kerinnyt odottaa tuntia meidän lähtöön.
Airistolla nostetaan purjeet. Ei nyt mene ihan kuin elokuvissa, etupurjeen köysi on kietoutunut vantin ympärille ja aiheittaa alkuun ihmetystä, miksi purjetta on niin hakala kiristää. Tämä toki huomataan vasta kun purjeet pudotetaan alas. Muuten keli on purjehdukseen, jos ei nyt täydellinen, niin ainakin hyvin lähellä sitä. Merisää antoi tuuliennusteeksi 2-6m/s ja merikarhun vaistoihin luottavana sanoisin, että lähempänä kuutta se oli. Suuntana sivu/sivumyötäinen. Nopeutta saadaan pulkkaan 5-6,5 solmua. Käytännössä keskinopeus on enemmän mitä koneella ajettaessa (5,5 solmua). Ohitamme nauvon lossit ja päästään väljemmille vesille. Tuuli alkaa jossain kohtaa tyyntymään ja otetaan rätit alas, matkaa on kuitenkin kohteeseen vielä jonkin verran. Automaattiohjaus päälle ja pienen säädön kanssa vene menee mukavasti suoraan. Tässä on vaaran paikka, pitää kuitenkin ajottain katsella ympärilleen. Automaatti kun ei saaria tai muita veneilijöitä väistä.
Stenskärin lähistöllä on meidän majapaikka. Siellä suuntimalla klo 22.00. Melkoisen pujottelun jälkeen päästään perille ja siellähän sitä väkeä onkin. Kolme enemmän tai vähemmän tuttua venettä ja pari vierasta purkkaria, jotka ei meidän seurueeseen ei kuulu. Ankkuri veteen, vene laituriin, sehän meni hienosti! Siinä on ja pysyy (pidempään kuin olin suunnitellut). Grillausta ja älämölöä yömyöhään. Siitä ei nyt sen enempää, sillä heti alkuillasta sattuu tapahtumia, joista ainakaan allekirjoittanut ei voi olla kovinkaan ylpeä, mutta so not. Pahoittelut tuskin tavoittaa oikeita silmiä. Hauskaa oli -ainakin meillä-.
Älämölössä mukana: vene1 Venekonsultti Tapper ja Mika, vene2: Olli ja Taru, vene3 Veljekset Manninen ja toki meidän kopla.
Testissä oli Motonetistä hankkima ja muropaketissa kehuttu ThermaCELL . Muropaketin -testin perusteella ostin ja hyväksi tuo tuli havaittua. Hyttysiä kyllä ympärillä ajoittain pyöri, mutta ei häiriöksi asti. Ilman laitetta, tilanne oli, jos ei sietämätön, niin hyvin lähellä sietämätöntä.
Suojapaketti hyttysiä vastaan:
Lauantai 8.6.2013
Herätessä hieman pyörittelen silmiä, kusevia kissoja on tässäkin saaressa. Vissyä naamariin, Olli ystävällisesti keittää aamukahvit ja katselen ympärilleni. Aikalailla ilomielistä porukkaa on veneissä. Nyt taisi lipsahtaa siihen malliin, että yksikään vene ei laiturista ole lähdössä lauantaina pois. Eikä lähtenyt. Mikäs siinä, aurinko paistaa, suojainen luonnonsatama ja mukavaa porukkaa ympärillä. Jäädään paikalleen, sivistyneesti sanoen nauttimaan auringosta ja lämpimästä merivedestä. Jokainen voi sitten miettiä mitä tämä oikeasti oli ;).
Jokunen kuva lauantailta.
Sunnuntai 9.10.2013
Kissaa ei ole kukaan saanut kiinni, vaan edelleen maistui suussa pahalle. Keulapiikistä ylös ja tarkastuskierros ympärille. Kello on n.10.00 ja kaksi naapurivenettä on jo päättänyt irtautua. Eipä se silti yllätys ole, venekonsultilla on varmasti kiire. Kotiin. Olli Ja Taru on lähtenyt samassa rytinässä, mutta mitäpäs siinä. Kyllä me perille löydettiin ilman suurempaa apua, joten kaippa me takaisinkin löydetään. Keitetään aamukahvit, syödään parit leivät, siivoillaan venettä ja tsekataan, että ranta on siivossa kunnossa. Kone käymään, patasavessa oleva ankkuri ylös ja matka alkaa. Mannisen veljekset tekevät saman eli ranta on nyt tyhjä meidän seurueen veneistä. Tuuli hyvä, purjehtijat ei kuntoaan voi kehua. Sovitaan, että ajetaan nyt Nauvoon asti koneella ja katsellaan sitten lisää. Päästään lossien kohtaan, katsellaan ympärille, ollaan varmaan ainoita jotka kehtaa tulla päristellen purjeveellä. Sovitaan, että Airiston kohdalla nostetaan, kunhan saadaan sivumyötäistä. Airistolla Sarppa ja Timppa ovat silmät kiinni, eikä se purjeiden repiminen oikein itseäkään hotsita, enemmänkin oma sänky. Eipä tullut purjehdittua, mutta näin se joskus menee.
Jälleen kerran saan kiitellä niin omia matkakumppaneita kuin kolmea veneseuruetta melkoisesta lystistä. Ei oteta uudelleen. Ei ainakaan ennen kuin olen kesälomilla ja maanantain työpäivä on hieman kauempana.
Ollaan sovittu parisen viikkoa sitten, että perjantaina starttaisimme Helsinkiin. Ei, ei todellakaan pääkaupunkiimme, sinne on hieman liian pitkä matka. Kohteena Helsingin kylä Taivassalossa. Mukana serkku Timppa ja hänen siippa Sarppa.
Ahdetaan tavarat veneeseen ja köydet on irti viiden pintaan, hyvä alku. Tunnin päristelyn jälkeen pitää alkaa tekemään ensimmäistä käännöstä, jolloin minulle kerrotaan, että tässä on pientä filunkipeliä ilmassa. Kohteena onkin saari "X", jossa meitä odottaa isompi seurue. Noh, mitäs minä siinä. Eikun menoksi vaan ja koitetaan nyt löytää paikkaan äksä. Pienimuotoista puhelinkeskustelua käydään suuntimasta. Ihan vain sen takia, että eräs hätähousu ei millään kerinnyt odottaa tuntia meidän lähtöön.
Airistolla nostetaan purjeet. Ei nyt mene ihan kuin elokuvissa, etupurjeen köysi on kietoutunut vantin ympärille ja aiheittaa alkuun ihmetystä, miksi purjetta on niin hakala kiristää. Tämä toki huomataan vasta kun purjeet pudotetaan alas. Muuten keli on purjehdukseen, jos ei nyt täydellinen, niin ainakin hyvin lähellä sitä. Merisää antoi tuuliennusteeksi 2-6m/s ja merikarhun vaistoihin luottavana sanoisin, että lähempänä kuutta se oli. Suuntana sivu/sivumyötäinen. Nopeutta saadaan pulkkaan 5-6,5 solmua. Käytännössä keskinopeus on enemmän mitä koneella ajettaessa (5,5 solmua). Ohitamme nauvon lossit ja päästään väljemmille vesille. Tuuli alkaa jossain kohtaa tyyntymään ja otetaan rätit alas, matkaa on kuitenkin kohteeseen vielä jonkin verran. Automaattiohjaus päälle ja pienen säädön kanssa vene menee mukavasti suoraan. Tässä on vaaran paikka, pitää kuitenkin ajottain katsella ympärilleen. Automaatti kun ei saaria tai muita veneilijöitä väistä.
Stenskärin lähistöllä on meidän majapaikka. Siellä suuntimalla klo 22.00. Melkoisen pujottelun jälkeen päästään perille ja siellähän sitä väkeä onkin. Kolme enemmän tai vähemmän tuttua venettä ja pari vierasta purkkaria, jotka ei meidän seurueeseen ei kuulu. Ankkuri veteen, vene laituriin, sehän meni hienosti! Siinä on ja pysyy (pidempään kuin olin suunnitellut). Grillausta ja älämölöä yömyöhään. Siitä ei nyt sen enempää, sillä heti alkuillasta sattuu tapahtumia, joista ainakaan allekirjoittanut ei voi olla kovinkaan ylpeä, mutta so not. Pahoittelut tuskin tavoittaa oikeita silmiä. Hauskaa oli -ainakin meillä-.
Älämölössä mukana: vene1 Venekonsultti Tapper ja Mika, vene2: Olli ja Taru, vene3 Veljekset Manninen ja toki meidän kopla.
Testissä oli Motonetistä hankkima ja muropaketissa kehuttu ThermaCELL . Muropaketin -testin perusteella ostin ja hyväksi tuo tuli havaittua. Hyttysiä kyllä ympärillä ajoittain pyöri, mutta ei häiriöksi asti. Ilman laitetta, tilanne oli, jos ei sietämätön, niin hyvin lähellä sietämätöntä.
Suojapaketti hyttysiä vastaan:
Lauantai 8.6.2013
Herätessä hieman pyörittelen silmiä, kusevia kissoja on tässäkin saaressa. Vissyä naamariin, Olli ystävällisesti keittää aamukahvit ja katselen ympärilleni. Aikalailla ilomielistä porukkaa on veneissä. Nyt taisi lipsahtaa siihen malliin, että yksikään vene ei laiturista ole lähdössä lauantaina pois. Eikä lähtenyt. Mikäs siinä, aurinko paistaa, suojainen luonnonsatama ja mukavaa porukkaa ympärillä. Jäädään paikalleen, sivistyneesti sanoen nauttimaan auringosta ja lämpimästä merivedestä. Jokainen voi sitten miettiä mitä tämä oikeasti oli ;).
Jokunen kuva lauantailta.
Sunnuntai 9.10.2013
Kissaa ei ole kukaan saanut kiinni, vaan edelleen maistui suussa pahalle. Keulapiikistä ylös ja tarkastuskierros ympärille. Kello on n.10.00 ja kaksi naapurivenettä on jo päättänyt irtautua. Eipä se silti yllätys ole, venekonsultilla on varmasti kiire. Kotiin. Olli Ja Taru on lähtenyt samassa rytinässä, mutta mitäpäs siinä. Kyllä me perille löydettiin ilman suurempaa apua, joten kaippa me takaisinkin löydetään. Keitetään aamukahvit, syödään parit leivät, siivoillaan venettä ja tsekataan, että ranta on siivossa kunnossa. Kone käymään, patasavessa oleva ankkuri ylös ja matka alkaa. Mannisen veljekset tekevät saman eli ranta on nyt tyhjä meidän seurueen veneistä. Tuuli hyvä, purjehtijat ei kuntoaan voi kehua. Sovitaan, että ajetaan nyt Nauvoon asti koneella ja katsellaan sitten lisää. Päästään lossien kohtaan, katsellaan ympärille, ollaan varmaan ainoita jotka kehtaa tulla päristellen purjeveellä. Sovitaan, että Airiston kohdalla nostetaan, kunhan saadaan sivumyötäistä. Airistolla Sarppa ja Timppa ovat silmät kiinni, eikä se purjeiden repiminen oikein itseäkään hotsita, enemmänkin oma sänky. Eipä tullut purjehdittua, mutta näin se joskus menee.
Jälleen kerran saan kiitellä niin omia matkakumppaneita kuin kolmea veneseuruetta melkoisesta lystistä. Ei oteta uudelleen. Ei ainakaan ennen kuin olen kesälomilla ja maanantain työpäivä on hieman kauempana.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Viikonloppuretki lähimaastoon
Perjantai 31.5.2013. Aikaa sitten päätetty reissu, Tunclen, Kaukkarin ja Jupiterin kanssa on edessä. Sovittu, että narut irroitetaan viimeistään klo 17.00. Ollaan kutakuinkin aikataulussa. Miehistö on saapunut Helsingistä ja Porista ja viimeisenä on paikalla Turusta saapuva kapteeni.
Reittiä on suunniteltu moneen otteeseen, eikä oikein vieläkään ole varmuutta mihin mennään, mutta tässä kohtaa teen päätöksen, että kokka kohti Pähkinäisten lähellä olevaa luonnonsatamaa.
Airisto
Ensimmäinen kolme tuntia päristellään koneella, koska tuulta ei vaan yksinkertaisesti ole. Tässä kohtaa minä meinaan, että nyt purjeet ylös, pinehköä tuulenvirettä oli tarjolla. Noh, sellaista lähinnä kellumista muistuttavaa matkantekoa. klo.22.00 saavumme perille. Pienen rantautumisjumpan jälkeen vene on kiinni. Ensimmäinen rantautumispaikka ei ollut ihan paras mahdollinen joten otimme pienen harkinnan jälkeen rantautumisen uudelleen ja siirrämme venettä kymmenisen metriä sivuun. Bilteman venegrilli esille, bratwurstit ja pihvit rilliin ja sitten naatiskellaan, olutta unohtamatta.
Luonnonsatama
Lauantai 1.6.2013
Aamulla melko kova sadekuuro herättää ja vissy maistuu. Funtsin, että toivottavasti kaikki tarvittava tuli ulkoa sisään. No ei tullut. Istuinaluset on ottaneet iskunsa sadekuurosta, ne ovat kyllä nostettu kasaan, mutta kasa on kyllä lähes alas asti märkä. Noh, tuulen on taas joku varastanut ja meinataan, että ajetaan ainakin alku koneella. Levitellään istuinpatjat pitkin kantta, keitellään aamukahvit ja syödään voileivät, jonka jälkeen köydet irti ja taas jatketaan matkaa. Illalla kohteeksi on sovittu Nauvon vierasvenesatama.
Alkumatka on tuuleton, mutta sateinen. Pehmustejumppaa joudutaan suorittamaan ja sadetakkia lyömään harteille. Iltapäivästä alkaa näyttää paremmalle ja saadaan nostettua purjeet, myötäistä tarjolla, joten virsikirjalla mennään! Vauhtia oli reipas neljä solmua parhaimmillaan.
Joku sanoi, että koivu kukkii. Joo, taitaa se tehdä niin:
Nauvoon saavutaan kuuden pintaan. Rantautuminen menee melkein kuin elokuvissa, tosin tyhjät paikat ympärillä antavat tilaa sohlata. kiinnityksen jälkeen suorilta maksamaan satamamaksut (25€), viritellään maasähkö ja saadaan kaikki härpättimet latinkiin. Siitä saunaan ja saunan jälkeen veneeltä hakemaan grilli, haetaan kiva paikka grillata meren ääreltä ja pihviä + makkaraa tulille. Hyvää on taas. Ihan kuten olutkin. Menoa olisi ollut suurempaankin kieputukseen, mutta väsy vie merimiehet puolenyön jälkeen unten maille.
Sunnuntai 2.6.2013
Sunnuntaina kahvit naamariin, jäätelöt Nauvossa ja sitten köydet irti. Matka kohti arkea on taas alkanut. Käytännössä koko matka mennään koneella. Parisen tuntia koitettiin kellua, mutta kun ei tuule niin ei tuule. Kone käyntiin ja viimeinen etappi on parkkeerausta vaille valmis. Vene saadaan ok rantaan, veneen tyhjäys, pikasiivous ja se oli sitten siinä. Tästä alkaa seuraavan viikonlopun odotus ja tuskaisen pitkä arkiviikko.
Kuten olin vähän aavistellut niin, veneen maksimiehistö on kolme. Nyt meitä oli neljä ja liian ahtaaksi menee. Oikeastaan päivät menee niin kauan hyvin kun aurinko paistaa ja voidaan olla pihalla, mutta siinä kohtaa kun aletaan punkkapaikkoja arpomaan alkaa aikamoinen varustejumppa. Veneeseen on kuitenkin kätketty kaikenlaista pöytää, pelastusliiviä, kuivaustelinettä, etc jotka on saatava maakupaikoilta pois. Rehellisesti sanoen aamulla vene näytti siltä, että siellä olisi pidenpäänkin asunut spurguseurue.
Tästä lähtien pitää huolehtia siitä, että kaikki tavarat siivotaan samantien pois kuleksimasta.
Jokunen kuva sisätiloista joissa neljä ukkoa majoittui viikonlopun. Nämä ei siis ole aamuisia kuvia, niitä en halua laittaa.
Köökki:
Kulkuluukusta keulapiikkiin:
Pojille tattista vaan, hauskaa oli. Eiköhän sitä kesällä tehdä vielä toinenkin reissu!
Reittiä on suunniteltu moneen otteeseen, eikä oikein vieläkään ole varmuutta mihin mennään, mutta tässä kohtaa teen päätöksen, että kokka kohti Pähkinäisten lähellä olevaa luonnonsatamaa.
Airisto
Ensimmäinen kolme tuntia päristellään koneella, koska tuulta ei vaan yksinkertaisesti ole. Tässä kohtaa minä meinaan, että nyt purjeet ylös, pinehköä tuulenvirettä oli tarjolla. Noh, sellaista lähinnä kellumista muistuttavaa matkantekoa. klo.22.00 saavumme perille. Pienen rantautumisjumpan jälkeen vene on kiinni. Ensimmäinen rantautumispaikka ei ollut ihan paras mahdollinen joten otimme pienen harkinnan jälkeen rantautumisen uudelleen ja siirrämme venettä kymmenisen metriä sivuun. Bilteman venegrilli esille, bratwurstit ja pihvit rilliin ja sitten naatiskellaan, olutta unohtamatta.
Luonnonsatama
Lauantai 1.6.2013
Aamulla melko kova sadekuuro herättää ja vissy maistuu. Funtsin, että toivottavasti kaikki tarvittava tuli ulkoa sisään. No ei tullut. Istuinaluset on ottaneet iskunsa sadekuurosta, ne ovat kyllä nostettu kasaan, mutta kasa on kyllä lähes alas asti märkä. Noh, tuulen on taas joku varastanut ja meinataan, että ajetaan ainakin alku koneella. Levitellään istuinpatjat pitkin kantta, keitellään aamukahvit ja syödään voileivät, jonka jälkeen köydet irti ja taas jatketaan matkaa. Illalla kohteeksi on sovittu Nauvon vierasvenesatama.
Alkumatka on tuuleton, mutta sateinen. Pehmustejumppaa joudutaan suorittamaan ja sadetakkia lyömään harteille. Iltapäivästä alkaa näyttää paremmalle ja saadaan nostettua purjeet, myötäistä tarjolla, joten virsikirjalla mennään! Vauhtia oli reipas neljä solmua parhaimmillaan.
Joku sanoi, että koivu kukkii. Joo, taitaa se tehdä niin:
Nauvoon saavutaan kuuden pintaan. Rantautuminen menee melkein kuin elokuvissa, tosin tyhjät paikat ympärillä antavat tilaa sohlata. kiinnityksen jälkeen suorilta maksamaan satamamaksut (25€), viritellään maasähkö ja saadaan kaikki härpättimet latinkiin. Siitä saunaan ja saunan jälkeen veneeltä hakemaan grilli, haetaan kiva paikka grillata meren ääreltä ja pihviä + makkaraa tulille. Hyvää on taas. Ihan kuten olutkin. Menoa olisi ollut suurempaankin kieputukseen, mutta väsy vie merimiehet puolenyön jälkeen unten maille.
Sunnuntai 2.6.2013
Sunnuntaina kahvit naamariin, jäätelöt Nauvossa ja sitten köydet irti. Matka kohti arkea on taas alkanut. Käytännössä koko matka mennään koneella. Parisen tuntia koitettiin kellua, mutta kun ei tuule niin ei tuule. Kone käyntiin ja viimeinen etappi on parkkeerausta vaille valmis. Vene saadaan ok rantaan, veneen tyhjäys, pikasiivous ja se oli sitten siinä. Tästä alkaa seuraavan viikonlopun odotus ja tuskaisen pitkä arkiviikko.
Kuten olin vähän aavistellut niin, veneen maksimiehistö on kolme. Nyt meitä oli neljä ja liian ahtaaksi menee. Oikeastaan päivät menee niin kauan hyvin kun aurinko paistaa ja voidaan olla pihalla, mutta siinä kohtaa kun aletaan punkkapaikkoja arpomaan alkaa aikamoinen varustejumppa. Veneeseen on kuitenkin kätketty kaikenlaista pöytää, pelastusliiviä, kuivaustelinettä, etc jotka on saatava maakupaikoilta pois. Rehellisesti sanoen aamulla vene näytti siltä, että siellä olisi pidenpäänkin asunut spurguseurue.
Tästä lähtien pitää huolehtia siitä, että kaikki tavarat siivotaan samantien pois kuleksimasta.
Jokunen kuva sisätiloista joissa neljä ukkoa majoittui viikonlopun. Nämä ei siis ole aamuisia kuvia, niitä en halua laittaa.
Köökki:
Pojille tattista vaan, hauskaa oli. Eiköhän sitä kesällä tehdä vielä toinenkin reissu!
Konehuolto + koeajo
sunnuntai 26.5.2013. Olen sopinut, että ystävä tulee näyttämään koneen perushuollon.
työlistalla
Vaihdetaan suodattimet, helppo homma, tämän osaan jo seuraavaksi ominpäin. Vaihdetaan kuparitiivisteet, roplataan tyyliin kaikki liittimet koneesta läpi ja kiristellään, jos kiristysvaraa on. Siipipyörä vaihdetaan, ei ihmeellisyyksiä. Tsekataan vielä jäähdytysveden uhrimetalli, sekin on ok. Eli uudet öljyt sisään ja kone tulille. kone hörähtää käymään yhtä huonosti kuin aina, mutta toimii kuten pitää. Automaattiohjauksen sulake + liitin löytyy sitloodasta ja on melko hapettunut. Siitä syystä automaattiohjaus ei ole toiminut kunnollalla. Kevyt hionta ja taas pelaa. Liitin ja sulake menee kyllä vaihtolistalle. Syksyn hommia.
28.5.2013. Koeajo, ajetaan nopea 30min lenkki ja testataan, että vuotoja ei koneessa enää ole ja muutenkin kaikki toimii kuten pitää. Niin toimiikin! Tästä on hyvä lähteä viikonloppuna ensimmäiselle oikealle viikonloppupurjehdukselle.
Kiitokset Jarnolle, koneinsinööri (siis ihan oikea sellainen) piti hyvän luennon perushuollosta ja seuraavaksi minä osaan tuon jo itse.
Kuvassa kone hurisee, kuten pitää. Huomatkaa talouspaperi vuotovahtina!
työlistalla
- öljynvaihto
- suodattimet (polttoaine ja öljy)
- siipipyörä
- hihnanvaihto (teoriaosuus)
- liittimien läpikäynti
- kuparitiivisteet polttoainesyöttöön
Vaihdetaan suodattimet, helppo homma, tämän osaan jo seuraavaksi ominpäin. Vaihdetaan kuparitiivisteet, roplataan tyyliin kaikki liittimet koneesta läpi ja kiristellään, jos kiristysvaraa on. Siipipyörä vaihdetaan, ei ihmeellisyyksiä. Tsekataan vielä jäähdytysveden uhrimetalli, sekin on ok. Eli uudet öljyt sisään ja kone tulille. kone hörähtää käymään yhtä huonosti kuin aina, mutta toimii kuten pitää. Automaattiohjauksen sulake + liitin löytyy sitloodasta ja on melko hapettunut. Siitä syystä automaattiohjaus ei ole toiminut kunnollalla. Kevyt hionta ja taas pelaa. Liitin ja sulake menee kyllä vaihtolistalle. Syksyn hommia.
28.5.2013. Koeajo, ajetaan nopea 30min lenkki ja testataan, että vuotoja ei koneessa enää ole ja muutenkin kaikki toimii kuten pitää. Niin toimiikin! Tästä on hyvä lähteä viikonloppuna ensimmäiselle oikealle viikonloppupurjehdukselle.
Kiitokset Jarnolle, koneinsinööri (siis ihan oikea sellainen) piti hyvän luennon perushuollosta ja seuraavaksi minä osaan tuon jo itse.
Kuvassa kone hurisee, kuten pitää. Huomatkaa talouspaperi vuotovahtina!
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Sails up, nyt purjehditaan!
lauantaina 25.5.2013. Saan houkuteltua venekonsultti Tapperin sekä serkkupoika Mikan matkaan pienelle harjoituskierrokselle Airistolle. Sen tarkempaa määränpäätä ei otettu, iltapäivästä piti olla jo takaisin rannassa, joten lähdettiin ihan vaan kokeilemaan.
Keli on mainio, tuulta riitti oikein mukavasti (harmi, että en tarkistanut paljon tuulta oli, konsultti olisi tämän osannut sanoa). Ja heti Pansiosta lähdettäessä nostettiin purjeet. monikossa. Eli nyt oli käytössä myös keulapurje ja ehkä minä osaan sen jo seuraavan kerran virittää paikalleen. Purjeet ylhäällä ja tuuli nappaa mukavasti kiinni. Vauhtia saadaan kippoon lähemmän 7,5 solmua (veneen login mukaan). Pidän hyvänä nopeuteta, pakko sanoa, että olen tyytyväinen. Itse olin laskeskellut veneen rakeenteelliseksi nopeudeksi n.7 solmua jonka ylittäminen alkaa olemaan jo hankalahkoa. Oli miten oli, hyvin meni.
Rajakari ohitettiin ja tuumattiin, että ehkä on parempi kääntyä, jotta kyytiläiset pysyy aikataulussaan. Takaisinpäin tuuli ei enää ole kovinkaan optimi ja varmaan joudumme kryssaamaan. käännetään vene ja vaihdetaan halssia (NOTE! veneslangi alkaa purra). Vene alkaa kallaamaan aikalailla ja minä olen puikoissa. Hämmentävä fiilis, kuten sanottua,olen kuitenkin ollut aiemminkin purjeveneen kyydissä ja tiedän mitä on kallaaminen. Ei minua ensimmäisen kerran jälkeen ole niin kummeksuttanut, mutta siinä kohtaa kun on itse pinnassa kiinni, tulee väkisin mieleen, että saanko minä tämän veneen ympäri. Aiemmin pinnassa on aina ollut henkilö joka on purjehtinut vuosia, kaveri johon voi taatusi luottaa. Järki sanoo, että ei se kaadu, mutta silti tuntuu aika villiltä menolta. Kerrassaan hämmentävä fiilis.Suuremmalta kryssaamiselta vältyttiin ja kotiin mentiin muuten vaan vähemmän suorakulmassa.
Tuuli navakoituu aikalailla loppureissusta ja kotisatamaan melko kapea väylä. Tuuli on suora vastainen. Eli purjeet alas, kohtuullisen sättäämisen jälkeen purjeet paketissa ja surullisen kuuluisa kone käynnissä. Matka jatkuu, kunnes kone alkaa yskimään. Taas!! Polttoainetta on taatusti tarpeeksi, mitäs nyt sitten... Koneinsinööri siirtyy konehuoneen puolelle, jälleen. Luukku auki ja ah, surullisen kuuluisan ruuvin kuparitiivisteet vuotaa. konehuoneessa hieman valunutta diisseliä. Ei nyt huolestuttavaa määrää, mutta sen verran, että kone saattaa saada ilmaa väliin ja se ei riisselille passaa. Vekotin saadaan kuitenkin kunnialla rantaan. Niin ja se vika, miksi ne kuparitiivisteet vuosi oli se, että ne pitää vaihtaa ruuvin mukana. Minulta kyllä kysyttiin ruuvin ostamisen yhteydessä, että tarvitseko uudet kuparitiivisteet. En tietenkään tarvinnut, olihan minulla vanhat tallella. Voi kun olisin sanonut edellisen ääneen.
Tästä reissusta jäi mieleen paljon, toivottavasti myös osaan implementoida mieleen jääneet asiat käytäntöön.
Seuraavassa postauksessa onkin luvassa koneremonttia. Sisältää mm. uudet kuparitiivisteet.
Keli on mainio, tuulta riitti oikein mukavasti (harmi, että en tarkistanut paljon tuulta oli, konsultti olisi tämän osannut sanoa). Ja heti Pansiosta lähdettäessä nostettiin purjeet. monikossa. Eli nyt oli käytössä myös keulapurje ja ehkä minä osaan sen jo seuraavan kerran virittää paikalleen. Purjeet ylhäällä ja tuuli nappaa mukavasti kiinni. Vauhtia saadaan kippoon lähemmän 7,5 solmua (veneen login mukaan). Pidän hyvänä nopeuteta, pakko sanoa, että olen tyytyväinen. Itse olin laskeskellut veneen rakeenteelliseksi nopeudeksi n.7 solmua jonka ylittäminen alkaa olemaan jo hankalahkoa. Oli miten oli, hyvin meni.
Rajakari ohitettiin ja tuumattiin, että ehkä on parempi kääntyä, jotta kyytiläiset pysyy aikataulussaan. Takaisinpäin tuuli ei enää ole kovinkaan optimi ja varmaan joudumme kryssaamaan. käännetään vene ja vaihdetaan halssia (NOTE! veneslangi alkaa purra). Vene alkaa kallaamaan aikalailla ja minä olen puikoissa. Hämmentävä fiilis, kuten sanottua,olen kuitenkin ollut aiemminkin purjeveneen kyydissä ja tiedän mitä on kallaaminen. Ei minua ensimmäisen kerran jälkeen ole niin kummeksuttanut, mutta siinä kohtaa kun on itse pinnassa kiinni, tulee väkisin mieleen, että saanko minä tämän veneen ympäri. Aiemmin pinnassa on aina ollut henkilö joka on purjehtinut vuosia, kaveri johon voi taatusi luottaa. Järki sanoo, että ei se kaadu, mutta silti tuntuu aika villiltä menolta. Kerrassaan hämmentävä fiilis.Suuremmalta kryssaamiselta vältyttiin ja kotiin mentiin muuten vaan vähemmän suorakulmassa.
Tuuli navakoituu aikalailla loppureissusta ja kotisatamaan melko kapea väylä. Tuuli on suora vastainen. Eli purjeet alas, kohtuullisen sättäämisen jälkeen purjeet paketissa ja surullisen kuuluisa kone käynnissä. Matka jatkuu, kunnes kone alkaa yskimään. Taas!! Polttoainetta on taatusti tarpeeksi, mitäs nyt sitten... Koneinsinööri siirtyy konehuoneen puolelle, jälleen. Luukku auki ja ah, surullisen kuuluisan ruuvin kuparitiivisteet vuotaa. konehuoneessa hieman valunutta diisseliä. Ei nyt huolestuttavaa määrää, mutta sen verran, että kone saattaa saada ilmaa väliin ja se ei riisselille passaa. Vekotin saadaan kuitenkin kunnialla rantaan. Niin ja se vika, miksi ne kuparitiivisteet vuosi oli se, että ne pitää vaihtaa ruuvin mukana. Minulta kyllä kysyttiin ruuvin ostamisen yhteydessä, että tarvitseko uudet kuparitiivisteet. En tietenkään tarvinnut, olihan minulla vanhat tallella. Voi kun olisin sanonut edellisen ääneen.
Tästä reissusta jäi mieleen paljon, toivottavasti myös osaan implementoida mieleen jääneet asiat käytäntöön.
Seuraavassa postauksessa onkin luvassa koneremonttia. Sisältää mm. uudet kuparitiivisteet.
Sail up. Purje ylös, ekaa kertaa!
Mennään ajassa taakseppäin tästä hetkestä reipas viikko. Perjantai 17.5.2013 ja tarkoituksena tehdä huima merimatka Pansion kotisatamasta Naantalin vierasvenesatamaan. Miehistöön kuolemaa halveksuen ilmottautuu Hugenotti. Venekonsultti Tapper on lähdössä samaan aikaa venekerhonsa satamaan Aaslaan ja sovitaan yhteisstartti, jotta viimeiset hienosäätöön liittyvät vinkit saadaan talteen. Kone käyntiin, köydet irti ja matkaan.
Siinä rutkutellaan hissukseen koneella eteenpäin, Tapper huutelee tyjänpäiväisiä ohjeita kuten, missä on merikartta, missä kiikarit? No, onhan ne mukana. Siellä jossain kajuutan puolella. Tapper vielä ajaa sivukiinnityksellä kylkeen, näyttää meille kajuutasta kaivetusta merikartasta hiukan vinkkiä ja sitten ollaan omillaan. Matka ei ole pitkä eikä monimutkainen, joten kyllä tämä tästä. Tehdään pieni lenkki Airiston kautta ja siitä käännytään sitten takaisinpäin Naantalin suuntaan. Isokylän saari pitää kiertää, koska Naantalissa oleva ukkopekan silta on liian matala veneelle. Silta 11m ja mastokorkeus 12,5m. Airistolta poistuessa tekisi hiukan mieli koittaa purjetta. Yksikössä. Hiukan siinä emmin ja soitan kaverille, joka toteaa, että ei siinä mitään käy. 'Nosta nyt vaan' kuuluu kehoitus. Keula kohti tuulta ja isopurje ylös! Käännetään vene ja JUHUU, nyt mennään purjeella. Kone seis ja se hienoin kohta iskee. Hiljaisuus.
Huippuvauhteja otetaan, 2,5 solmua, 3 solmua lopulta huipuksi saadaan 4,4 solmua veneen mittareiden mukaan. Keskinopeuden jäädessä kolmiseen solmuun. Ei nyt mitään hirveää tyrskeiden läiskettä. Toisaalta tuuli on kevyt, mikä kelpasi minulle mainiosti. Ekaa kertaa tässä ollaan liikenteessä. Etupurje kävi mielessä, mutta tulin tulokseen, että ei onnistu. Liian monta köyttä ja vipstaakia mistä minulla ei ole aavistustakaan.
Arvioiden parisen tuntia purjehdittiin ja sitten loppui tuuli. Päätettiin, että mennään koneella loput. Kone käyntiin. Eiku ei sittenkään, kone huutaa öljyä!? Koneinsinöörin elkein taas konehuoneen puolelle (tosin mietinnän jälkeen tällä kertaa). Tarkistan öljyt ja sitä on mittatikun ylämerkkiin asti. Öljypumppua ei tässä vehkeessä ole niin hiukan ihmetyttää. Toki myös vituttaa. Matkaa on vielä melkoisesti, eikä se purjeilla satamaan tuleminen välttämättä ihan suorilta onnistu. Hetki mietitään, ihmetellään, koitetaan ja sitten kone hörähtää taas käymään. En tiedä mikä mahtoi olla, mutta antoi aika epävarman fiiliksen koneen toiminnasta. Oli sitten mitenkä remontoitu tahansa.
Loput menee ihan itsestään. Rantautuminen 9+. Ei ongelmia. Sen voin kyllä sanoa, että kello oli aika tarkkaan 23.00 kun vene oli paikassaan, eikä tuossa vaiheessa olisi ollut kiva olla merellä. Hämärä oli jo selkeästi pimeän puolella. Kukaan ei maksuja kysellyt, kävin hiukan rannassa katsomassa, mutta en minä erikseen ala maksupaikkaa hakemaan, joten tämän yön tarjosi Naantalin kaupunki.
Tässä ollaan saatu köydet kiinni ja pieni kierros satamavahdin etsinnöissä tehty. Kuten kuvasta näkee niin pimeää on. Kamerana on Iphone4, sen kummallisempaa kalustoa ei ole. Taustalla Naantalin valot.
Muita veneitä ei laiturissa ollut. Eipä muuta kuin korkkaamaan jokuset merioluet ja parisen tuntia maailmanparannusta. Hugenotti ottaa yöllä bussin kotiin ja minä laitan lämppärin päälle painan pään tyynyyn ja jään odottelemaan uutta miehistöä aamuksi.
Seuraavasta päivästä ei ole oikein mitään kerrottavaa. Kolmen hengen apujoukko saapuu paikalle 11.00 pintaan ja ajamme koko matkan Pansion kotisatamaan. Tuulta ei ole ollenkaan, joten purjeiden nostosta ei tarvinnut haaveilla. kotisatamaan tullessa pienimuotoista sekoilua paikkaan ajamisessa, mutta sekin lopulta meni melko hyvin arvosana 7,5. Mukava päivä silti!
Siinä rutkutellaan hissukseen koneella eteenpäin, Tapper huutelee tyjänpäiväisiä ohjeita kuten, missä on merikartta, missä kiikarit? No, onhan ne mukana. Siellä jossain kajuutan puolella. Tapper vielä ajaa sivukiinnityksellä kylkeen, näyttää meille kajuutasta kaivetusta merikartasta hiukan vinkkiä ja sitten ollaan omillaan. Matka ei ole pitkä eikä monimutkainen, joten kyllä tämä tästä. Tehdään pieni lenkki Airiston kautta ja siitä käännytään sitten takaisinpäin Naantalin suuntaan. Isokylän saari pitää kiertää, koska Naantalissa oleva ukkopekan silta on liian matala veneelle. Silta 11m ja mastokorkeus 12,5m. Airistolta poistuessa tekisi hiukan mieli koittaa purjetta. Yksikössä. Hiukan siinä emmin ja soitan kaverille, joka toteaa, että ei siinä mitään käy. 'Nosta nyt vaan' kuuluu kehoitus. Keula kohti tuulta ja isopurje ylös! Käännetään vene ja JUHUU, nyt mennään purjeella. Kone seis ja se hienoin kohta iskee. Hiljaisuus.
Huippuvauhteja otetaan, 2,5 solmua, 3 solmua lopulta huipuksi saadaan 4,4 solmua veneen mittareiden mukaan. Keskinopeuden jäädessä kolmiseen solmuun. Ei nyt mitään hirveää tyrskeiden läiskettä. Toisaalta tuuli on kevyt, mikä kelpasi minulle mainiosti. Ekaa kertaa tässä ollaan liikenteessä. Etupurje kävi mielessä, mutta tulin tulokseen, että ei onnistu. Liian monta köyttä ja vipstaakia mistä minulla ei ole aavistustakaan.
Arvioiden parisen tuntia purjehdittiin ja sitten loppui tuuli. Päätettiin, että mennään koneella loput. Kone käyntiin. Eiku ei sittenkään, kone huutaa öljyä!? Koneinsinöörin elkein taas konehuoneen puolelle (tosin mietinnän jälkeen tällä kertaa). Tarkistan öljyt ja sitä on mittatikun ylämerkkiin asti. Öljypumppua ei tässä vehkeessä ole niin hiukan ihmetyttää. Toki myös vituttaa. Matkaa on vielä melkoisesti, eikä se purjeilla satamaan tuleminen välttämättä ihan suorilta onnistu. Hetki mietitään, ihmetellään, koitetaan ja sitten kone hörähtää taas käymään. En tiedä mikä mahtoi olla, mutta antoi aika epävarman fiiliksen koneen toiminnasta. Oli sitten mitenkä remontoitu tahansa.
Loput menee ihan itsestään. Rantautuminen 9+. Ei ongelmia. Sen voin kyllä sanoa, että kello oli aika tarkkaan 23.00 kun vene oli paikassaan, eikä tuossa vaiheessa olisi ollut kiva olla merellä. Hämärä oli jo selkeästi pimeän puolella. Kukaan ei maksuja kysellyt, kävin hiukan rannassa katsomassa, mutta en minä erikseen ala maksupaikkaa hakemaan, joten tämän yön tarjosi Naantalin kaupunki.
Tässä ollaan saatu köydet kiinni ja pieni kierros satamavahdin etsinnöissä tehty. Kuten kuvasta näkee niin pimeää on. Kamerana on Iphone4, sen kummallisempaa kalustoa ei ole. Taustalla Naantalin valot.
Muita veneitä ei laiturissa ollut. Eipä muuta kuin korkkaamaan jokuset merioluet ja parisen tuntia maailmanparannusta. Hugenotti ottaa yöllä bussin kotiin ja minä laitan lämppärin päälle painan pään tyynyyn ja jään odottelemaan uutta miehistöä aamuksi.
Seuraavasta päivästä ei ole oikein mitään kerrottavaa. Kolmen hengen apujoukko saapuu paikalle 11.00 pintaan ja ajamme koko matkan Pansion kotisatamaan. Tuulta ei ole ollenkaan, joten purjeiden nostosta ei tarvinnut haaveilla. kotisatamaan tullessa pienimuotoista sekoilua paikkaan ajamisessa, mutta sekin lopulta meni melko hyvin arvosana 7,5. Mukava päivä silti!
torstai 23. toukokuuta 2013
veneen siirto, vesillelasku ja muuta sekoilua
Pitää päivittää nyt ripeään tahtiin mennyt aika. Päästään sitten vihdoin asiaan.
Veneen nouto Porvoosta. Kuten jo aiemmin kerroin, niin vene tuotiin Porvoosta rekalla. Olin sopinut kuskin kanssa, että perjantaina 3.5.2013 klo 10.00 startataan Turusta Porvooseen. Matka meni sinne leppoisasti. Ennen matkan aloitusta kuski kysyi minulta, että kai siellä on sitten siirtopukit valmiina, johon nasevasti totesin, että kuuluu kauppaan. Porvoon talvisäilytyspaikassa hätisteltiin pikkuautoja pois tieltä, jotta saatiin rekka veneen viereen. Noh, kaveri tuli autosta ulos katsoi venettä ja totesi 'voi vittu sentään'. Siinä kohtaa hiukan alkoi hermostuttaa. Rahtari totesi, että sulla on talvisäilytyspukit ei kuljetuspukkia. Noh, olin jo melkein maani myynyt, mutta tämä teiden ritari meinasi, että kun kerran näin pitkälle ollaan tultu, niin koitetaan nyt. Purjevenettä viriteltiin kolmisen tuntia liinoilla paikalleen ja sitten kun kuski totesi, että ei sitä enempää mistään kiinni saa ja kyllä se siellä saattaa pysyä, että eiköhän lähdetä Turkuun. Ihan rehellisesti olo oli aika merkillinen. Koitin saada selville oliko hän nyt tosissaan vai ei. Nimittäin 'ehkä se siellä pysyy' -kommentti oli melko totinen ja laittoi kyllä ajattelemaan, että onko mulla vakuutukset kunnossa (ja kyllä on). Siinä oltaisiinkin oltu ihmeissään kun purkkari olisi ykköstiellä poikittain. Pari kertaa alkumatkasta pysähdyttiin katsomaan kiinnityksiä ja kaikki näytti olevan 'niin hyvin kun sen nyt vaan voi näillä vehkeillä saada', joten ehkä se siellä pysyy. Ja pysyi.
Kuvassa näkyy nämä kuljetuspukit. Eiku talvisäilytys...
Turkuun saavuttiin kahdeksan pintaan illalla. Puhe oli, että vene lasketaan samalla mereen ja masto pystytetään. Apuvoimia olin valjastanut kahden hengen edestä, sekatyömies Hugenotti sekä purjehdusspesialisti Risto. Ristolle suuri kiitos maston pystyttämisestä. Vanttien kanssa olisin varmaan hirttäytynyt ilman asiantuntevaa apua. Eli tähän mennessä kaikki hyvin. Mutta sitten se varsinainen seikkailuosuus. kiireessä ja hämärässä sählättiin siinä ja kaikkea piti tehdä samaan aikaan. Kuten kiristellä ja vantteja ja käynnistää konetta. Eipä se kone hörähtänyt heti käymään laskupaikassa. No minä koneinsinöörinä (osaan tankata autoni siitä mustasta letkusta) heti jakoavaimen kanssa konehuoneeseen säätämään. Olin varma, että koneeseen oli päässyt matkalla ilmaa ja se pitää ilmata (tämän opetti veneen entinen omistaja). Jakoavaimella kääntö ja kuuluu sellainen ilkeä naps. Väänsin väärästä ruuvista ja se meni katki. Ei muuten niin väliä mutta se liittyi jotenkin dieselin syöttöön ja startatessa antoi melkoisen diesel-suihkulähteen konehuoneen puolelle. Tässä kohtaa alkoi ahdistaa. Konetta ei saada käymään ja purkkari on laskupaikassa mistä se pitää saada pois. Siinä meni tunti, kun funtsittiin miten tämä toimenpide tehdään.
Soitin jopa meripelastukseen josta sain loistavaa palvelua, olisivat lähteneet kyllä siirtämään venettä, mutta kun ei ollut hädästä kyse, niin laskulle menee. Ja se lasku olisi ollut n.600€. Ei kiitos. Seuraavana ajatus uittaa vene satametriä paikkaansa. Soitin hiukan lisävoimaan Fortumin voimalaitoksesta (Kiitti Timppa!). Tuumasta toimeen, polkaistaan vene liikkeelle rannasta etappina 10m päässä oleva laituri. Näyttää hyvälle, meneepä helposti, nou problem! Kunnes huomasimme, että nyt vauhti pysähtyi. Laskupaikasta nelisen metriä sivuun ei ollutkaan enää tarpeeksi vettä vaan köli oli melko tukevasti mudassa. Siinä meitä kolme jatteria kävelee ympäri purjevenettä ja miettii mitä seuraavaksi. Aseina kaksi kolme metristä lautaa ja mela (josta jatkovarsi pääsi jo merihautaan). Tunnin verran siinä eri tekniikoilla vempuloiden saatiin kuin saatiinkin vene irti ja sen jälkeen uittaminen olikin helppoa kuin lapsen lyöminen.
Kuvassa lyhyimmän nuolen kohtaan nautittiin reipas määrä meri-ilmaa.
Vene paikkaansa ja huhhuh, nyt se on siinä. Kunnes ymmärsin, että minulla on laiturin avaimet takintaskussa ja takki on autossa. laiturissa on iso portti joka ulottuu pitkälle laiturin reunan yli. Portin päällä taas on teräviä piikkejä eli yli ei pääse. Olin laittanut varuiksi kaikki tärkeät tavarat takintaskuun, jos tulee kylmä kylpy. Eipä sieltä laiturilta nyt pääse pois. Noh, tämä oli vielä helppoa, vaatteet pois ja pulahdus raikkaan likaiseen veteen. Hakemaan avaimet ja vapauttamaan laiturin vangit. Joo, äskeinen oli liioittelua, saimme mukana olleista laudoista tehtyä pienen sillan, enkä kastunut kuin hiukan nilkoista.
Siinä se kellokin oli jo puolen yön, kun päästiin kotimatkalle. Raskas päivä. Hugenotti ja Timppa saavat kyllä isot kiitokset veneen siirtämisestä keskellä yötä. Yksin se ei olisi ollut mahdollista.
Ja lopuksi note to myself: kun menee liian hektiseksi, niin ota rauhassa. Älä koita tehdä kaikkea samaan aikaan. Kone ei lähtenyt käymään sen takia, että sille ei annettu ollenkaan kaasua. Kone oli jopa koekäytetty Porvoossa ja todettu toimivaksi. Kekeä mukaillen kympin osa pilasi tämän homman. Hain uuden ruuvin ja siitä kone hörähti käymään, ihan kuten piti.
Että semmoinen seikkailu se. 100m matka purjeveneellä voi kestää kolme tuntia.
Veneen nouto Porvoosta. Kuten jo aiemmin kerroin, niin vene tuotiin Porvoosta rekalla. Olin sopinut kuskin kanssa, että perjantaina 3.5.2013 klo 10.00 startataan Turusta Porvooseen. Matka meni sinne leppoisasti. Ennen matkan aloitusta kuski kysyi minulta, että kai siellä on sitten siirtopukit valmiina, johon nasevasti totesin, että kuuluu kauppaan. Porvoon talvisäilytyspaikassa hätisteltiin pikkuautoja pois tieltä, jotta saatiin rekka veneen viereen. Noh, kaveri tuli autosta ulos katsoi venettä ja totesi 'voi vittu sentään'. Siinä kohtaa hiukan alkoi hermostuttaa. Rahtari totesi, että sulla on talvisäilytyspukit ei kuljetuspukkia. Noh, olin jo melkein maani myynyt, mutta tämä teiden ritari meinasi, että kun kerran näin pitkälle ollaan tultu, niin koitetaan nyt. Purjevenettä viriteltiin kolmisen tuntia liinoilla paikalleen ja sitten kun kuski totesi, että ei sitä enempää mistään kiinni saa ja kyllä se siellä saattaa pysyä, että eiköhän lähdetä Turkuun. Ihan rehellisesti olo oli aika merkillinen. Koitin saada selville oliko hän nyt tosissaan vai ei. Nimittäin 'ehkä se siellä pysyy' -kommentti oli melko totinen ja laittoi kyllä ajattelemaan, että onko mulla vakuutukset kunnossa (ja kyllä on). Siinä oltaisiinkin oltu ihmeissään kun purkkari olisi ykköstiellä poikittain. Pari kertaa alkumatkasta pysähdyttiin katsomaan kiinnityksiä ja kaikki näytti olevan 'niin hyvin kun sen nyt vaan voi näillä vehkeillä saada', joten ehkä se siellä pysyy. Ja pysyi.
Kuvassa näkyy nämä kuljetuspukit. Eiku talvisäilytys...
Turkuun saavuttiin kahdeksan pintaan illalla. Puhe oli, että vene lasketaan samalla mereen ja masto pystytetään. Apuvoimia olin valjastanut kahden hengen edestä, sekatyömies Hugenotti sekä purjehdusspesialisti Risto. Ristolle suuri kiitos maston pystyttämisestä. Vanttien kanssa olisin varmaan hirttäytynyt ilman asiantuntevaa apua. Eli tähän mennessä kaikki hyvin. Mutta sitten se varsinainen seikkailuosuus. kiireessä ja hämärässä sählättiin siinä ja kaikkea piti tehdä samaan aikaan. Kuten kiristellä ja vantteja ja käynnistää konetta. Eipä se kone hörähtänyt heti käymään laskupaikassa. No minä koneinsinöörinä (osaan tankata autoni siitä mustasta letkusta) heti jakoavaimen kanssa konehuoneeseen säätämään. Olin varma, että koneeseen oli päässyt matkalla ilmaa ja se pitää ilmata (tämän opetti veneen entinen omistaja). Jakoavaimella kääntö ja kuuluu sellainen ilkeä naps. Väänsin väärästä ruuvista ja se meni katki. Ei muuten niin väliä mutta se liittyi jotenkin dieselin syöttöön ja startatessa antoi melkoisen diesel-suihkulähteen konehuoneen puolelle. Tässä kohtaa alkoi ahdistaa. Konetta ei saada käymään ja purkkari on laskupaikassa mistä se pitää saada pois. Siinä meni tunti, kun funtsittiin miten tämä toimenpide tehdään.
Soitin jopa meripelastukseen josta sain loistavaa palvelua, olisivat lähteneet kyllä siirtämään venettä, mutta kun ei ollut hädästä kyse, niin laskulle menee. Ja se lasku olisi ollut n.600€. Ei kiitos. Seuraavana ajatus uittaa vene satametriä paikkaansa. Soitin hiukan lisävoimaan Fortumin voimalaitoksesta (Kiitti Timppa!). Tuumasta toimeen, polkaistaan vene liikkeelle rannasta etappina 10m päässä oleva laituri. Näyttää hyvälle, meneepä helposti, nou problem! Kunnes huomasimme, että nyt vauhti pysähtyi. Laskupaikasta nelisen metriä sivuun ei ollutkaan enää tarpeeksi vettä vaan köli oli melko tukevasti mudassa. Siinä meitä kolme jatteria kävelee ympäri purjevenettä ja miettii mitä seuraavaksi. Aseina kaksi kolme metristä lautaa ja mela (josta jatkovarsi pääsi jo merihautaan). Tunnin verran siinä eri tekniikoilla vempuloiden saatiin kuin saatiinkin vene irti ja sen jälkeen uittaminen olikin helppoa kuin lapsen lyöminen.
Kuvassa lyhyimmän nuolen kohtaan nautittiin reipas määrä meri-ilmaa.
Vene paikkaansa ja huhhuh, nyt se on siinä. Kunnes ymmärsin, että minulla on laiturin avaimet takintaskussa ja takki on autossa. laiturissa on iso portti joka ulottuu pitkälle laiturin reunan yli. Portin päällä taas on teräviä piikkejä eli yli ei pääse. Olin laittanut varuiksi kaikki tärkeät tavarat takintaskuun, jos tulee kylmä kylpy. Eipä sieltä laiturilta nyt pääse pois. Noh, tämä oli vielä helppoa, vaatteet pois ja pulahdus raikkaan likaiseen veteen. Hakemaan avaimet ja vapauttamaan laiturin vangit. Joo, äskeinen oli liioittelua, saimme mukana olleista laudoista tehtyä pienen sillan, enkä kastunut kuin hiukan nilkoista.
Siinä se kellokin oli jo puolen yön, kun päästiin kotimatkalle. Raskas päivä. Hugenotti ja Timppa saavat kyllä isot kiitokset veneen siirtämisestä keskellä yötä. Yksin se ei olisi ollut mahdollista.
Ja lopuksi note to myself: kun menee liian hektiseksi, niin ota rauhassa. Älä koita tehdä kaikkea samaan aikaan. Kone ei lähtenyt käymään sen takia, että sille ei annettu ollenkaan kaasua. Kone oli jopa koekäytetty Porvoossa ja todettu toimivaksi. Kekeä mukaillen kympin osa pilasi tämän homman. Hain uuden ruuvin ja siitä kone hörähti käymään, ihan kuten piti.
Että semmoinen seikkailu se. 100m matka purjeveneellä voi kestää kolme tuntia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)