Ollaan sovittu parisen viikkoa sitten, että perjantaina starttaisimme Helsinkiin. Ei, ei todellakaan pääkaupunkiimme, sinne on hieman liian pitkä matka. Kohteena Helsingin kylä Taivassalossa. Mukana serkku Timppa ja hänen siippa Sarppa.
Ahdetaan tavarat veneeseen ja köydet on irti viiden pintaan, hyvä alku. Tunnin päristelyn jälkeen pitää alkaa tekemään ensimmäistä käännöstä, jolloin minulle kerrotaan, että tässä on pientä filunkipeliä ilmassa. Kohteena onkin saari "X", jossa meitä odottaa isompi seurue. Noh, mitäs minä siinä. Eikun menoksi vaan ja koitetaan nyt löytää paikkaan äksä. Pienimuotoista puhelinkeskustelua käydään suuntimasta. Ihan vain sen takia, että eräs hätähousu ei millään kerinnyt odottaa tuntia meidän lähtöön.
Airistolla nostetaan purjeet. Ei nyt mene ihan kuin elokuvissa, etupurjeen köysi on kietoutunut vantin ympärille ja aiheittaa alkuun ihmetystä, miksi purjetta on niin hakala kiristää. Tämä toki huomataan vasta kun purjeet pudotetaan alas. Muuten keli on purjehdukseen, jos ei nyt täydellinen, niin ainakin hyvin lähellä sitä. Merisää antoi tuuliennusteeksi 2-6m/s ja merikarhun vaistoihin luottavana sanoisin, että lähempänä kuutta se oli. Suuntana sivu/sivumyötäinen. Nopeutta saadaan pulkkaan 5-6,5 solmua. Käytännössä keskinopeus on enemmän mitä koneella ajettaessa (5,5 solmua). Ohitamme nauvon lossit ja päästään väljemmille vesille. Tuuli alkaa jossain kohtaa tyyntymään ja otetaan rätit alas, matkaa on kuitenkin kohteeseen vielä jonkin verran. Automaattiohjaus päälle ja pienen säädön kanssa vene menee mukavasti suoraan. Tässä on vaaran paikka, pitää kuitenkin ajottain katsella ympärilleen. Automaatti kun ei saaria tai muita veneilijöitä väistä.
Stenskärin lähistöllä on meidän majapaikka. Siellä suuntimalla klo 22.00. Melkoisen pujottelun jälkeen päästään perille ja siellähän sitä väkeä onkin. Kolme enemmän tai vähemmän tuttua venettä ja pari vierasta purkkaria, jotka ei meidän seurueeseen ei kuulu. Ankkuri veteen, vene laituriin, sehän meni hienosti! Siinä on ja pysyy (pidempään kuin olin suunnitellut). Grillausta ja älämölöä yömyöhään. Siitä ei nyt sen enempää, sillä heti alkuillasta sattuu tapahtumia, joista ainakaan allekirjoittanut ei voi olla kovinkaan ylpeä, mutta so not. Pahoittelut tuskin tavoittaa oikeita silmiä. Hauskaa oli -ainakin meillä-.
Älämölössä mukana: vene1 Venekonsultti Tapper ja Mika, vene2: Olli ja Taru, vene3 Veljekset Manninen ja toki meidän kopla.
Testissä oli Motonetistä hankkima ja muropaketissa kehuttu ThermaCELL . Muropaketin -testin perusteella ostin ja hyväksi tuo tuli havaittua. Hyttysiä kyllä ympärillä ajoittain pyöri, mutta ei häiriöksi asti. Ilman laitetta, tilanne oli, jos ei sietämätön, niin hyvin lähellä sietämätöntä.
Suojapaketti hyttysiä vastaan:
Lauantai 8.6.2013
Herätessä hieman pyörittelen silmiä, kusevia kissoja on tässäkin saaressa. Vissyä naamariin, Olli ystävällisesti keittää aamukahvit ja katselen ympärilleni. Aikalailla ilomielistä porukkaa on veneissä. Nyt taisi lipsahtaa siihen malliin, että yksikään vene ei laiturista ole lähdössä lauantaina pois. Eikä lähtenyt. Mikäs siinä, aurinko paistaa, suojainen luonnonsatama ja mukavaa porukkaa ympärillä. Jäädään paikalleen, sivistyneesti sanoen nauttimaan auringosta ja lämpimästä merivedestä. Jokainen voi sitten miettiä mitä tämä oikeasti oli ;).
Jokunen kuva lauantailta.
Sunnuntai 9.10.2013
Kissaa ei ole kukaan saanut kiinni, vaan edelleen maistui suussa pahalle. Keulapiikistä ylös ja tarkastuskierros ympärille. Kello on n.10.00 ja kaksi naapurivenettä on jo päättänyt irtautua. Eipä se silti yllätys ole, venekonsultilla on varmasti kiire. Kotiin. Olli Ja Taru on lähtenyt samassa rytinässä, mutta mitäpäs siinä. Kyllä me perille löydettiin ilman suurempaa apua, joten kaippa me takaisinkin löydetään. Keitetään aamukahvit, syödään parit leivät, siivoillaan venettä ja tsekataan, että ranta on siivossa kunnossa. Kone käymään, patasavessa oleva ankkuri ylös ja matka alkaa. Mannisen veljekset tekevät saman eli ranta on nyt tyhjä meidän seurueen veneistä. Tuuli hyvä, purjehtijat ei kuntoaan voi kehua. Sovitaan, että ajetaan nyt Nauvoon asti koneella ja katsellaan sitten lisää. Päästään lossien kohtaan, katsellaan ympärille, ollaan varmaan ainoita jotka kehtaa tulla päristellen purjeveellä. Sovitaan, että Airiston kohdalla nostetaan, kunhan saadaan sivumyötäistä. Airistolla Sarppa ja Timppa ovat silmät kiinni, eikä se purjeiden repiminen oikein itseäkään hotsita, enemmänkin oma sänky. Eipä tullut purjehdittua, mutta näin se joskus menee.
Jälleen kerran saan kiitellä niin omia matkakumppaneita kuin kolmea veneseuruetta melkoisesta lystistä. Ei oteta uudelleen. Ei ainakaan ennen kuin olen kesälomilla ja maanantain työpäivä on hieman kauempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti