Juhannus:

Torstai 20.6.2013

Vene on edellisen viikon teknisten ongelmien takia edelleen Kustavin Laupuisissa. Pikkusisko on menossa samalle suunnalle, joten saadaan Hugenotin kanssa kyyti pelipaikoille. Klo 18:00 kone hurisee mukavasti ja köydet on irroitettu. Suunnaksi otetaan Ströömiä pitkin pohjoiseen eli Uudenkaupungin suuntaan. Tuulta ei juuri ole, mutta päätetään silti nostaa purjeet. Lillutaan eteenpäin, kiirehän ei ole mihinkään.

Liikenne on melko kovaa ja pitää sanoa, että sellaisia veneitä menee ohi, että jossain sitä rahaa on reippaammin takataskussa. Minun kuukausiliksalla ei pitkään moisilla polttoainerosvoilla pystyisi ajamaan, vaikka itse veneen saisi ilmaiseksi. ~1,5l/h kuulostaa paljon paremmalle. Alleviivaten, että minulla ei ole mikään tarve painaa tukka hulmuten 'perille'. Minä olen jo perillä.

meripartiolaisten kirja antaa suojaisan luonnonsataman aivan Ströömin pohjoispäähän. Perillä 23.00 ja rilli tulille. Parisen tuntia höpinää, sitten pienessä juhannusfiiliksessä lämppäri päälle poistamaan kosteutta. Joo, hyvin meni, jos nyt ei ota huomioon sitä, että unohdin avata lämppärin pakoputken. Savut tulee sitloodaan ja siinä kohtaa kun tämä huomataan ja pakoputki avataan mustan savun saattelemana (sellaista savua sieltä ei ikinä ole tullut...) päättää Weber lopettaa toimintansa. Oma vika, jälleen pitäisi vähän miettiä mitä on tekemässä. Kieltämättä juhannusjuomat oli osasyyllisenä tähän tapahtumaan. Kirjoitushetkellä (ma 24.6) olen juuri tullut veneeltä ja koittanut kuikuilla vikaa, mutta hiukan liian monta liikkuvaa osaa on härpättimesä. Pitää pyytää toinen silmäpari mukaan ja aloittaa purkutoimet. Laite pitää toimittaa huoltoon. Tämä tapahtuu aikaisintaan viikon päästä.

Ströömi päättyy tähän

Superkuusta kohkattiin radiossa. Sielläpä se.

Perjantai 21.6.2013

Illalla ollaan puhuttu, että Isokari olisi päivän kohde ja keli näyttää hyvälle sen suhteen. Tuuli ei ole liian kova. Kyseinen paikka alkaa olla niin kaukana merellä, että aloittelevan kapteenin on pakko hiukan pohtia myös takaisin tulemista. Päätetään, että tehdään pistokeikka ja tullaan vielä illalla takaisin. Tuuli on kauniisti sanottuna todella kevyttä. Rumasti sanottuna lähes pläkä. Purjeilla silti mennään, kiire ei vieläkään kuulu veneellä liikkuessa sanavarastoon. Neljän tunnin kuluttua ollaan perillä. Heti kun saadaan vene laituriin, tullaan pyytämään laiturimaksu (5€) ja tiedustellaan halukkuutta osallistua majakkakierrokselle. Sehän passaa, siitä sitten vaan nopeasti kamat kasaan ja menoksi. Ehkä turhakin nopeasti, veneen luukut jää auki ja veneessä on kukkaroa, läppäriä, pädiä, yms. viihde-elektroniikkaa. Jääpä ne virta-avaimetkin paikalleen. Siitä olisi lähtenyt helposti hyvä paketti tarvitsevalle.

Saari on hieno ja kierroskin ihan ok. Käydään majakassa josta aukeaa hienot näkymät. Majakkaan ei enää edes pääse ilman opasta ja nyt minun rakastama virkamieskoneisto on kieltämässä majakkavierailut . En kykene ymmärtämään.

Kierroksen jälkeen takaisin veneelle ja kokka kohti Lehmänkurkkua, jonka vieressä on seuraava pysäkki. Pikkusisko ystävineen juhannuksen vietossa, sinne me lähemme kuokkimaan. Paluumatkan alku on on samanlaista purjehtimista mitä menokin. Ainoa ero on siinä, että se pienikin tuulevire on kääntynyt vastaiseksi. Puolessa välissä tuuli nousee ja vaihdamme kurssia siten, että saamme oikein mukavan sivuvastaisen. Vauhtia saadaan mukavasti. Kertakaikkiaan hienoa menoa.

Saavumme perille ja huomaamme, että juhlatunnelma on kohdallaan. Matkamiehet on vaan hieman tunnelmaa jäljessä. Ainakin jos sitä promilleissa lasketaan. Eipä siinä, grillataan, käydään saunassa ja vetäydytään omiin punkkiin vetämään sikeitä. Kuokkavieras lähettää kiitokset ja terveiset Veeralle.

Tyhjää on matkalla Isokarille

Majakan pönötystä

Hienot maisemat majakasta. Kuva ei anna oikeutta näkymälle.

Lauantai 22.6. 2013

Aamulla herätessä huomaan, että tuuli on yltynyt aikalailla. Vaahtopäitä on tarjolla heti kun päästään ankkuripaikasta lehmänkurkun suulle. Ryskytetään suoraan vastaiseen kolmisen tuntia, vesi roiskuu melkoisesti ja päälle saa lyödä sadetakin, vaikkei vettä taivaalta tulekkaan. Välistopiksi olen päättänyt oman mökkirannan Helsinginrannassa, jossa on iso kasa sukulaisia juhannuksen vietossa. Vene saadaan ankkurikiinnityksellä laituriin. Aika uhkaavasti tuuli venettä painaa, mutta tulen siihen tulokseen, että kyllä se siinä pysyy. Sen verran tiukkaa savea on meidän mökkiranta. Mutsi laittaa sapuskat ja minä lämmitän saunan. Saunan jälkeen tuuli on hieman helpannut ja matkaa voisi vielä jatkaa kellon ollessa n.18:00. Vaikea päätös, omalla tavalla tekee mieli vielä jatkaa, mutta toistaalta sitä voisi olla täydenpalvelun rannassa yhden yön. Jäädään yöksi.

Sunnuntai 23.6.2013.

Rakkaan Mutsin laittaman aamiainen odottaa kuten on tilattu klo 10:00. Syödään pikaisesti ja lähdetään kohti Turkua. Ankkuri on imenyt itsensä todella piukkaan kiinni ja sen irroittaminen vaatii melkoisia keväjuhlaliikkeitä, mutta lopulta lykästää ja päästään jatkamaan matkaa. Keli on täydellinen purjehtimiseen. Väylän kiermurtelusta johtuen ajoittain hieman hankalahkoa purjehtimista, mutta 3/4 osaa matkasta mennään purjeilla ja pääosin tosi hyvää vauhtia. Ajoittain sitten madellen. Matkalla keitellään meksikonpataa. Aurinkoisen ja kutakuinkin täydellisen purjehduspäivän päätteeksi saavutaan Turkuun. Pikkusisko on uhrautunut hakemaan meidät satamasta. Pudotetaan Hugenotti kaupunkiin, minä vien siskon ja ajelen kotiin. Olo on aika piesty koko päivän auringossa olemisen jälkeen. Toisaalta kerrankin voin sanoa, että olen ollut auringossa. Se kun ei ole tähän asti ollut mitenkään erikoisen mielekästä puuhaa itselle. Hieno matka ja kaikki osalliset ansaitsevat maininnan onnistuneesta juhannuksesta! Hienoa huomata, että juhannuksena voi tehdä muutakin kuin juoda aamusta iltaan alkoholia.

Koko reissu karkeasti google.maps palvelussa juhannuksen purjehdukset