Siinä rutkutellaan hissukseen koneella eteenpäin, Tapper huutelee tyjänpäiväisiä ohjeita kuten, missä on merikartta, missä kiikarit? No, onhan ne mukana. Siellä jossain kajuutan puolella. Tapper vielä ajaa sivukiinnityksellä kylkeen, näyttää meille kajuutasta kaivetusta merikartasta hiukan vinkkiä ja sitten ollaan omillaan. Matka ei ole pitkä eikä monimutkainen, joten kyllä tämä tästä. Tehdään pieni lenkki Airiston kautta ja siitä käännytään sitten takaisinpäin Naantalin suuntaan. Isokylän saari pitää kiertää, koska Naantalissa oleva ukkopekan silta on liian matala veneelle. Silta 11m ja mastokorkeus 12,5m. Airistolta poistuessa tekisi hiukan mieli koittaa purjetta. Yksikössä. Hiukan siinä emmin ja soitan kaverille, joka toteaa, että ei siinä mitään käy. 'Nosta nyt vaan' kuuluu kehoitus. Keula kohti tuulta ja isopurje ylös! Käännetään vene ja JUHUU, nyt mennään purjeella. Kone seis ja se hienoin kohta iskee. Hiljaisuus.
Huippuvauhteja otetaan, 2,5 solmua, 3 solmua lopulta huipuksi saadaan 4,4 solmua veneen mittareiden mukaan. Keskinopeuden jäädessä kolmiseen solmuun. Ei nyt mitään hirveää tyrskeiden läiskettä. Toisaalta tuuli on kevyt, mikä kelpasi minulle mainiosti. Ekaa kertaa tässä ollaan liikenteessä. Etupurje kävi mielessä, mutta tulin tulokseen, että ei onnistu. Liian monta köyttä ja vipstaakia mistä minulla ei ole aavistustakaan.
Arvioiden parisen tuntia purjehdittiin ja sitten loppui tuuli. Päätettiin, että mennään koneella loput. Kone käyntiin. Eiku ei sittenkään, kone huutaa öljyä!? Koneinsinöörin elkein taas konehuoneen puolelle (tosin mietinnän jälkeen tällä kertaa). Tarkistan öljyt ja sitä on mittatikun ylämerkkiin asti. Öljypumppua ei tässä vehkeessä ole niin hiukan ihmetyttää. Toki myös vituttaa. Matkaa on vielä melkoisesti, eikä se purjeilla satamaan tuleminen välttämättä ihan suorilta onnistu. Hetki mietitään, ihmetellään, koitetaan ja sitten kone hörähtää taas käymään. En tiedä mikä mahtoi olla, mutta antoi aika epävarman fiiliksen koneen toiminnasta. Oli sitten mitenkä remontoitu tahansa.
Loput menee ihan itsestään. Rantautuminen 9+. Ei ongelmia. Sen voin kyllä sanoa, että kello oli aika tarkkaan 23.00 kun vene oli paikassaan, eikä tuossa vaiheessa olisi ollut kiva olla merellä. Hämärä oli jo selkeästi pimeän puolella. Kukaan ei maksuja kysellyt, kävin hiukan rannassa katsomassa, mutta en minä erikseen ala maksupaikkaa hakemaan, joten tämän yön tarjosi Naantalin kaupunki.
Tässä ollaan saatu köydet kiinni ja pieni kierros satamavahdin etsinnöissä tehty. Kuten kuvasta näkee niin pimeää on. Kamerana on Iphone4, sen kummallisempaa kalustoa ei ole. Taustalla Naantalin valot.
Muita veneitä ei laiturissa ollut. Eipä muuta kuin korkkaamaan jokuset merioluet ja parisen tuntia maailmanparannusta. Hugenotti ottaa yöllä bussin kotiin ja minä laitan lämppärin päälle painan pään tyynyyn ja jään odottelemaan uutta miehistöä aamuksi.
Seuraavasta päivästä ei ole oikein mitään kerrottavaa. Kolmen hengen apujoukko saapuu paikalle 11.00 pintaan ja ajamme koko matkan Pansion kotisatamaan. Tuulta ei ole ollenkaan, joten purjeiden nostosta ei tarvinnut haaveilla. kotisatamaan tullessa pienimuotoista sekoilua paikkaan ajamisessa, mutta sekin lopulta meni melko hyvin arvosana 7,5. Mukava päivä silti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti