Keli on mainio, tuulta riitti oikein mukavasti (harmi, että en tarkistanut paljon tuulta oli, konsultti olisi tämän osannut sanoa). Ja heti Pansiosta lähdettäessä nostettiin purjeet. monikossa. Eli nyt oli käytössä myös keulapurje ja ehkä minä osaan sen jo seuraavan kerran virittää paikalleen. Purjeet ylhäällä ja tuuli nappaa mukavasti kiinni. Vauhtia saadaan kippoon lähemmän 7,5 solmua (veneen login mukaan). Pidän hyvänä nopeuteta, pakko sanoa, että olen tyytyväinen. Itse olin laskeskellut veneen rakeenteelliseksi nopeudeksi n.7 solmua jonka ylittäminen alkaa olemaan jo hankalahkoa. Oli miten oli, hyvin meni.
Rajakari ohitettiin ja tuumattiin, että ehkä on parempi kääntyä, jotta kyytiläiset pysyy aikataulussaan. Takaisinpäin tuuli ei enää ole kovinkaan optimi ja varmaan joudumme kryssaamaan. käännetään vene ja vaihdetaan halssia (NOTE! veneslangi alkaa purra). Vene alkaa kallaamaan aikalailla ja minä olen puikoissa. Hämmentävä fiilis, kuten sanottua,olen kuitenkin ollut aiemminkin purjeveneen kyydissä ja tiedän mitä on kallaaminen. Ei minua ensimmäisen kerran jälkeen ole niin kummeksuttanut, mutta siinä kohtaa kun on itse pinnassa kiinni, tulee väkisin mieleen, että saanko minä tämän veneen ympäri. Aiemmin pinnassa on aina ollut henkilö joka on purjehtinut vuosia, kaveri johon voi taatusi luottaa. Järki sanoo, että ei se kaadu, mutta silti tuntuu aika villiltä menolta. Kerrassaan hämmentävä fiilis.Suuremmalta kryssaamiselta vältyttiin ja kotiin mentiin muuten vaan vähemmän suorakulmassa.
Tuuli navakoituu aikalailla loppureissusta ja kotisatamaan melko kapea väylä. Tuuli on suora vastainen. Eli purjeet alas, kohtuullisen sättäämisen jälkeen purjeet paketissa ja surullisen kuuluisa kone käynnissä. Matka jatkuu, kunnes kone alkaa yskimään. Taas!! Polttoainetta on taatusti tarpeeksi, mitäs nyt sitten... Koneinsinööri siirtyy konehuoneen puolelle, jälleen. Luukku auki ja ah, surullisen kuuluisan ruuvin kuparitiivisteet vuotaa. konehuoneessa hieman valunutta diisseliä. Ei nyt huolestuttavaa määrää, mutta sen verran, että kone saattaa saada ilmaa väliin ja se ei riisselille passaa. Vekotin saadaan kuitenkin kunnialla rantaan. Niin ja se vika, miksi ne kuparitiivisteet vuosi oli se, että ne pitää vaihtaa ruuvin mukana. Minulta kyllä kysyttiin ruuvin ostamisen yhteydessä, että tarvitseko uudet kuparitiivisteet. En tietenkään tarvinnut, olihan minulla vanhat tallella. Voi kun olisin sanonut edellisen ääneen.
Tästä reissusta jäi mieleen paljon, toivottavasti myös osaan implementoida mieleen jääneet asiat käytäntöön.
Seuraavassa postauksessa onkin luvassa koneremonttia. Sisältää mm. uudet kuparitiivisteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti