Juhannus:

Torstai 20.6.2013

Vene on edellisen viikon teknisten ongelmien takia edelleen Kustavin Laupuisissa. Pikkusisko on menossa samalle suunnalle, joten saadaan Hugenotin kanssa kyyti pelipaikoille. Klo 18:00 kone hurisee mukavasti ja köydet on irroitettu. Suunnaksi otetaan Ströömiä pitkin pohjoiseen eli Uudenkaupungin suuntaan. Tuulta ei juuri ole, mutta päätetään silti nostaa purjeet. Lillutaan eteenpäin, kiirehän ei ole mihinkään.

Liikenne on melko kovaa ja pitää sanoa, että sellaisia veneitä menee ohi, että jossain sitä rahaa on reippaammin takataskussa. Minun kuukausiliksalla ei pitkään moisilla polttoainerosvoilla pystyisi ajamaan, vaikka itse veneen saisi ilmaiseksi. ~1,5l/h kuulostaa paljon paremmalle. Alleviivaten, että minulla ei ole mikään tarve painaa tukka hulmuten 'perille'. Minä olen jo perillä.

meripartiolaisten kirja antaa suojaisan luonnonsataman aivan Ströömin pohjoispäähän. Perillä 23.00 ja rilli tulille. Parisen tuntia höpinää, sitten pienessä juhannusfiiliksessä lämppäri päälle poistamaan kosteutta. Joo, hyvin meni, jos nyt ei ota huomioon sitä, että unohdin avata lämppärin pakoputken. Savut tulee sitloodaan ja siinä kohtaa kun tämä huomataan ja pakoputki avataan mustan savun saattelemana (sellaista savua sieltä ei ikinä ole tullut...) päättää Weber lopettaa toimintansa. Oma vika, jälleen pitäisi vähän miettiä mitä on tekemässä. Kieltämättä juhannusjuomat oli osasyyllisenä tähän tapahtumaan. Kirjoitushetkellä (ma 24.6) olen juuri tullut veneeltä ja koittanut kuikuilla vikaa, mutta hiukan liian monta liikkuvaa osaa on härpättimesä. Pitää pyytää toinen silmäpari mukaan ja aloittaa purkutoimet. Laite pitää toimittaa huoltoon. Tämä tapahtuu aikaisintaan viikon päästä.

Ströömi päättyy tähän

Superkuusta kohkattiin radiossa. Sielläpä se.

Perjantai 21.6.2013

Illalla ollaan puhuttu, että Isokari olisi päivän kohde ja keli näyttää hyvälle sen suhteen. Tuuli ei ole liian kova. Kyseinen paikka alkaa olla niin kaukana merellä, että aloittelevan kapteenin on pakko hiukan pohtia myös takaisin tulemista. Päätetään, että tehdään pistokeikka ja tullaan vielä illalla takaisin. Tuuli on kauniisti sanottuna todella kevyttä. Rumasti sanottuna lähes pläkä. Purjeilla silti mennään, kiire ei vieläkään kuulu veneellä liikkuessa sanavarastoon. Neljän tunnin kuluttua ollaan perillä. Heti kun saadaan vene laituriin, tullaan pyytämään laiturimaksu (5€) ja tiedustellaan halukkuutta osallistua majakkakierrokselle. Sehän passaa, siitä sitten vaan nopeasti kamat kasaan ja menoksi. Ehkä turhakin nopeasti, veneen luukut jää auki ja veneessä on kukkaroa, läppäriä, pädiä, yms. viihde-elektroniikkaa. Jääpä ne virta-avaimetkin paikalleen. Siitä olisi lähtenyt helposti hyvä paketti tarvitsevalle.

Saari on hieno ja kierroskin ihan ok. Käydään majakassa josta aukeaa hienot näkymät. Majakkaan ei enää edes pääse ilman opasta ja nyt minun rakastama virkamieskoneisto on kieltämässä majakkavierailut . En kykene ymmärtämään.

Kierroksen jälkeen takaisin veneelle ja kokka kohti Lehmänkurkkua, jonka vieressä on seuraava pysäkki. Pikkusisko ystävineen juhannuksen vietossa, sinne me lähemme kuokkimaan. Paluumatkan alku on on samanlaista purjehtimista mitä menokin. Ainoa ero on siinä, että se pienikin tuulevire on kääntynyt vastaiseksi. Puolessa välissä tuuli nousee ja vaihdamme kurssia siten, että saamme oikein mukavan sivuvastaisen. Vauhtia saadaan mukavasti. Kertakaikkiaan hienoa menoa.

Saavumme perille ja huomaamme, että juhlatunnelma on kohdallaan. Matkamiehet on vaan hieman tunnelmaa jäljessä. Ainakin jos sitä promilleissa lasketaan. Eipä siinä, grillataan, käydään saunassa ja vetäydytään omiin punkkiin vetämään sikeitä. Kuokkavieras lähettää kiitokset ja terveiset Veeralle.

Tyhjää on matkalla Isokarille

Majakan pönötystä

Hienot maisemat majakasta. Kuva ei anna oikeutta näkymälle.

Lauantai 22.6. 2013

Aamulla herätessä huomaan, että tuuli on yltynyt aikalailla. Vaahtopäitä on tarjolla heti kun päästään ankkuripaikasta lehmänkurkun suulle. Ryskytetään suoraan vastaiseen kolmisen tuntia, vesi roiskuu melkoisesti ja päälle saa lyödä sadetakin, vaikkei vettä taivaalta tulekkaan. Välistopiksi olen päättänyt oman mökkirannan Helsinginrannassa, jossa on iso kasa sukulaisia juhannuksen vietossa. Vene saadaan ankkurikiinnityksellä laituriin. Aika uhkaavasti tuuli venettä painaa, mutta tulen siihen tulokseen, että kyllä se siinä pysyy. Sen verran tiukkaa savea on meidän mökkiranta. Mutsi laittaa sapuskat ja minä lämmitän saunan. Saunan jälkeen tuuli on hieman helpannut ja matkaa voisi vielä jatkaa kellon ollessa n.18:00. Vaikea päätös, omalla tavalla tekee mieli vielä jatkaa, mutta toistaalta sitä voisi olla täydenpalvelun rannassa yhden yön. Jäädään yöksi.

Sunnuntai 23.6.2013.

Rakkaan Mutsin laittaman aamiainen odottaa kuten on tilattu klo 10:00. Syödään pikaisesti ja lähdetään kohti Turkua. Ankkuri on imenyt itsensä todella piukkaan kiinni ja sen irroittaminen vaatii melkoisia keväjuhlaliikkeitä, mutta lopulta lykästää ja päästään jatkamaan matkaa. Keli on täydellinen purjehtimiseen. Väylän kiermurtelusta johtuen ajoittain hieman hankalahkoa purjehtimista, mutta 3/4 osaa matkasta mennään purjeilla ja pääosin tosi hyvää vauhtia. Ajoittain sitten madellen. Matkalla keitellään meksikonpataa. Aurinkoisen ja kutakuinkin täydellisen purjehduspäivän päätteeksi saavutaan Turkuun. Pikkusisko on uhrautunut hakemaan meidät satamasta. Pudotetaan Hugenotti kaupunkiin, minä vien siskon ja ajelen kotiin. Olo on aika piesty koko päivän auringossa olemisen jälkeen. Toisaalta kerrankin voin sanoa, että olen ollut auringossa. Se kun ei ole tähän asti ollut mitenkään erikoisen mielekästä puuhaa itselle. Hieno matka ja kaikki osalliset ansaitsevat maininnan onnistuneesta juhannuksesta! Hienoa huomata, että juhannuksena voi tehdä muutakin kuin juoda aamusta iltaan alkoholia.

Koko reissu karkeasti google.maps palvelussa juhannuksen purjehdukset

Jonkinlaista purjehdusta ja merihädän tynkää

Perjantai 14.6.2013

Tarkoituksena oli lähteä heti viideltä liikkeelle työpäivän jälkeen, mutta keli esti ennusteiden mukaisesti lähdön,. Tuuli yltyy, jos nyt ei mahdottomaksi, niin ainakin itselle turhan haastavaksi. Koneella olisi toki voinut ajella, mutta jätetään väliin ja odotellaan mukavia tuulia ja aurinkoa lauantaille.


Launtai 15.6.2013

kokoonpano, Hugenotti ja allekirjoittanut. Matkan kohteeksi ollaan sovittu Kustavi, sinne jonnekkin Iniön suuntaan. Kaverilla on mökki niillä maisemilla ja sovittiin, että purjehditaan johonkin paikalliseen vierasvenesatamaan, kävästään tuopilla ja toki esitellään ylpeänä uusi vene. Keli on hyvä kuten säätiedoitus antoi ymmärtää. Tuulta 4-8m/s.

Pansiosta lähdetään kohti Naantalia ja sieltä kapeita rännejä pitkin sitten Kustaviin. Alkuun ajellaan koneella Airiston yli ja nostetaan purjeet. Fiksuina miehinä mennään saaren taakse piiloon nostamaan rätit, jotta suuremmalta säätämiseltä vältytään. Ja kyllähän ne kivasti nousi. Ongelmaksi tuli vaan se samainen saari se blokkasi meidän tuulen. Ajellaan sitten koneella vielä hetki suotuisampaan paikkaan, jonka jälkeen päästään enemmän ja vähemmän vauhdikkaasti luonnonmaata kierrellen kapeille sunteille. Lasketaan purjeet ja puksutellaan taas koneella melko pitkään. Ei mitään mainittavaa, aurinko paistaa ja keli on mukava. Jossain kohtaa huomaan, että vesitonkka on sitten vuotanut keulapiikkiin ja minun lakanat ja peitto on märkänä. Levittelen lakanat ulos kuivumaan ja ehkä ulospäin näyttää enemmän mustalaisten matkanteolta, kun peittoa ja lakanaa menee pitkin kantta.

Huomattavasti ennen Iniötä saadaan taas rätit ylös ja matka jatkuu purjehtimalla. Joskin suoraan vastatuuleen. Ihan koko matka, en tiedä miten se on mahdollista, että aina on vastatuuli? Perille päästään kuitenkin Kustaviin ja pienen karttaselailun jälkeen sovitaan tapaamispaikaksi Laupuisten satama. Karttanavigointi alkaa pikkuhiljaa sujumaan, paljon on vielä opittavaa, mutta eiköhän tämä tästä. Hieno paikka todella suojaisessa paikassa. Suosittelen. Palvelut on hyvät, on saunaa, grilli- ja tiskauspaikkaa etc. Hintana 20€/vuorokausi sisältää sähköt/veden/septin tyhjennykset ja toki em. palvelut.

Istuskellaan iltaa grillaillaan ja 24:00 punkkaan, pitkä on matka seuraavana päivänä. Ja sellainen siitä tosiaan tuli.

Hienoja puuveneitä

Ravinteli

Komia rattori

Sunnuntai 16.6.2013

Aamulla sade herättää. Keli on muuttunut huonompaan suuntaan, mutta eipä vielä mitään hätää. Täysin tehtävissä oleva ilma. Aamupala suoritetaan kahviossa ja sen jälkeen sadevaatteet niskaan ja menoksi. Ensimmäinen 30min meneekin ihan hyvin. Ajetaan Iniön puolelle ja aallokko on aikamoinen. Ei tuo vielä hätää tuonut, mutta sitten. JUMALAUTA, kone sammuu. Ollaan kuin ongenkoho vedessä. Ohjattavuutta ei ole ja vene menee kovaa vauhtia kohti kivikkoa. Hugenotti tiputtaa ankkuria ja minä alan ihmettelemään vikaa. Vettä sataa aivan tolkuttomasti. Ankkuri ei tietenkään pidä, ensin on liian syvää ja kun ankkuri saadaan pohjaan asti aallot repii sen aina irti. Kivikko ei enää onneksi lähesty samaa vauhtia.

Pahoittelen kuvia ei ole tästä eteenpäin. Oli hieman muutakin puuhaa, kuin valokuvaus.

Paikallistan vian koneinsinöörin tarkkuudella. Polttoaineen syöttöletku on tukossa. Ei pysty tekemään siinä kelissä yhtään mitään. Huudan Hugnotille, että seuraavalle näkyvälle veneelle  merkkiä. Omin avuin ei päästä pois. Purjeita ei saada ylös koska taka-ankkuri on meressä ja vene sellaisessa asennossa, että ei tule ainakaan meiltä onnistumaan. Kalassa ollut pariskunta tulee hätiin ja saadaan vene hinattua takaisin lähtöpisteeseen. Pientä konejumppaa ja taas hörähtää riisseli käymään. Yhden liittimen takaiskuventtiili on mennyt tukkoon, tukoksena on mustaa mönjää. Satamassa eräs mies osaa kertoa, että se on biodieseliin tulevaa 'levää'.  Diesel bakteeri, josta kohkattiin jopa saman illan tv-uutissa. Toisaalta Suomessa tuota ei kuulemma ole. Paskapuhetta sanon minä. Ainakin jos verkkokeskusteluja on uskominen. Pitää sanoa, että olin kyllä itsestäni ylpeä, paikallistin vian koneessa, eikä siinä vielä kaikki sain sen korjattua!

Saadaan autokyyti takaisin Turkuun. Saan sovittua 10€ päivähinnan veneelle torstaille asti ja siitä eteenpäin 20€/vrk. Juhannus pukkaa päälle joten ymmärrettävää, että enempää ei voi antaa löysää. Hiukan harmittaa, että minulla oli jo varamoottori matkahuollossa odottamassa, mutta perjantaina en sitä ehtinyt hakea. Voitte kuvitella millainen tatti oli otsassa, kun hätätilanne osui kohdalle. Tuon olisi voinut klaarata vetäisemällä apumoottori käyntiin ja itsekseen nilkuttaa takaisin satamaan.

Tiistai 18.6.2013

Ajellaan Timpan kanssa Turusta laittamaan apumoottori paikalleen, testataan ja hyvin pelaa. Tosin sekin oli säädön takana. Moottoria ei olisi saanut kuljettaa kylkiasennossa, öljyt valuu miten sattuu koneessa. Noh, se oli pieni pulma ja ratkesi hetken hölmistelyn jälkeen.

Tyhjentelen takapilssiä, jonne on päässyt aikalailla Vedensekaista dieseliä kaikkien huolto ja sekoilutoimien aikana. Korjataan lisäksi pieniä sisävaurioita, mutta nyt on vene valmis juhannukseen!

Helsinkiin, eiku ei sittenkään

Perjantai 7.6.2013

Ollaan sovittu parisen viikkoa sitten, että perjantaina starttaisimme Helsinkiin. Ei, ei todellakaan pääkaupunkiimme, sinne on hieman liian pitkä matka. Kohteena Helsingin kylä Taivassalossa. Mukana serkku Timppa ja hänen siippa Sarppa.

Ahdetaan tavarat veneeseen ja köydet on irti viiden pintaan, hyvä alku. Tunnin päristelyn jälkeen pitää alkaa tekemään ensimmäistä käännöstä, jolloin minulle kerrotaan, että tässä on pientä filunkipeliä ilmassa. Kohteena onkin saari "X", jossa meitä odottaa isompi seurue. Noh, mitäs minä siinä. Eikun menoksi vaan ja koitetaan nyt löytää paikkaan äksä. Pienimuotoista puhelinkeskustelua käydään suuntimasta. Ihan vain sen takia, että eräs hätähousu ei millään kerinnyt odottaa tuntia meidän lähtöön. 

Airistolla nostetaan purjeet. Ei nyt mene ihan kuin elokuvissa, etupurjeen köysi on kietoutunut vantin ympärille ja aiheittaa alkuun ihmetystä, miksi purjetta on niin hakala kiristää. Tämä toki huomataan vasta kun purjeet pudotetaan alas. Muuten keli on purjehdukseen, jos ei nyt täydellinen, niin ainakin hyvin lähellä sitä. Merisää antoi tuuliennusteeksi 2-6m/s ja merikarhun vaistoihin luottavana sanoisin, että lähempänä kuutta se oli. Suuntana sivu/sivumyötäinen. Nopeutta saadaan pulkkaan 5-6,5 solmua. Käytännössä keskinopeus on enemmän mitä koneella ajettaessa (5,5 solmua). Ohitamme nauvon lossit ja päästään väljemmille vesille. Tuuli alkaa jossain kohtaa tyyntymään ja otetaan rätit alas, matkaa on kuitenkin kohteeseen vielä jonkin verran. Automaattiohjaus päälle ja pienen säädön kanssa vene menee mukavasti suoraan. Tässä on vaaran paikka, pitää kuitenkin ajottain katsella ympärilleen. Automaatti kun ei saaria tai muita veneilijöitä väistä.

Stenskärin lähistöllä on meidän majapaikka. Siellä suuntimalla klo 22.00. Melkoisen pujottelun jälkeen päästään perille ja siellähän sitä väkeä onkin. Kolme enemmän tai vähemmän tuttua venettä ja pari vierasta purkkaria, jotka ei meidän seurueeseen ei kuulu. Ankkuri veteen, vene laituriin, sehän meni hienosti! Siinä on ja pysyy (pidempään kuin olin suunnitellut). Grillausta ja älämölöä yömyöhään. Siitä ei nyt sen enempää, sillä heti alkuillasta sattuu tapahtumia, joista ainakaan allekirjoittanut ei voi olla kovinkaan ylpeä, mutta so not. Pahoittelut tuskin tavoittaa oikeita silmiä. Hauskaa oli -ainakin meillä-.

 Älämölössä mukana: vene1 Venekonsultti Tapper ja Mika, vene2: Olli ja Taru, vene3 Veljekset Manninen ja toki meidän kopla. 

Testissä oli Motonetistä hankkima ja muropaketissa kehuttu ThermaCELL . Muropaketin -testin perusteella ostin ja hyväksi tuo tuli havaittua. Hyttysiä kyllä ympärillä ajoittain pyöri, mutta ei häiriöksi asti. Ilman laitetta, tilanne oli, jos ei sietämätön, niin hyvin lähellä sietämätöntä.

Suojapaketti hyttysiä vastaan:

Lauantai 8.6.2013
Herätessä hieman pyörittelen silmiä, kusevia kissoja on tässäkin saaressa. Vissyä naamariin, Olli ystävällisesti keittää aamukahvit ja katselen ympärilleni. Aikalailla ilomielistä porukkaa on veneissä. Nyt taisi lipsahtaa siihen malliin, että yksikään vene ei laiturista ole lähdössä lauantaina pois. Eikä lähtenyt. Mikäs siinä, aurinko paistaa, suojainen luonnonsatama ja mukavaa porukkaa ympärillä. Jäädään paikalleen, sivistyneesti sanoen nauttimaan auringosta ja lämpimästä merivedestä. Jokainen voi sitten miettiä mitä tämä oikeasti oli ;).

Jokunen kuva lauantailta.

Sunnuntai 9.10.2013
Kissaa ei ole kukaan saanut kiinni, vaan edelleen maistui suussa pahalle. Keulapiikistä ylös ja tarkastuskierros ympärille. Kello on n.10.00 ja kaksi naapurivenettä on jo päättänyt irtautua. Eipä se silti yllätys ole, venekonsultilla on varmasti kiire. Kotiin. Olli Ja Taru on lähtenyt samassa rytinässä, mutta mitäpäs siinä. Kyllä me perille löydettiin ilman suurempaa apua, joten kaippa me takaisinkin löydetään. Keitetään aamukahvit, syödään parit leivät, siivoillaan venettä ja tsekataan, että ranta on siivossa kunnossa. Kone käymään, patasavessa oleva ankkuri ylös ja matka alkaa. Mannisen veljekset tekevät saman eli ranta on nyt tyhjä meidän seurueen veneistä. Tuuli hyvä, purjehtijat ei kuntoaan voi kehua. Sovitaan, että ajetaan nyt Nauvoon asti koneella ja katsellaan sitten lisää. Päästään lossien kohtaan, katsellaan ympärille, ollaan varmaan ainoita jotka kehtaa tulla päristellen purjeveellä. Sovitaan, että Airiston kohdalla nostetaan, kunhan saadaan sivumyötäistä. Airistolla Sarppa ja Timppa ovat silmät kiinni, eikä se purjeiden repiminen oikein itseäkään hotsita, enemmänkin oma sänky. Eipä tullut purjehdittua, mutta näin se joskus menee.

Jälleen kerran saan kiitellä niin omia matkakumppaneita kuin kolmea veneseuruetta melkoisesta lystistä. Ei oteta uudelleen. Ei ainakaan ennen kuin olen kesälomilla ja maanantain työpäivä on hieman kauempana.

Viikonloppuretki lähimaastoon

Perjantai 31.5.2013. Aikaa sitten päätetty reissu, Tunclen, Kaukkarin ja Jupiterin kanssa on edessä. Sovittu, että narut irroitetaan viimeistään klo 17.00. Ollaan kutakuinkin aikataulussa. Miehistö on saapunut Helsingistä ja Porista ja viimeisenä on paikalla Turusta saapuva kapteeni.

Reittiä on suunniteltu moneen otteeseen, eikä oikein vieläkään ole varmuutta mihin mennään, mutta tässä kohtaa teen päätöksen, että kokka kohti Pähkinäisten lähellä olevaa luonnonsatamaa.

Airisto

Ensimmäinen kolme tuntia päristellään koneella, koska tuulta ei vaan yksinkertaisesti ole. Tässä kohtaa minä meinaan, että nyt purjeet ylös, pinehköä tuulenvirettä oli tarjolla. Noh, sellaista lähinnä kellumista muistuttavaa matkantekoa. klo.22.00 saavumme perille. Pienen rantautumisjumpan jälkeen vene on kiinni. Ensimmäinen rantautumispaikka ei ollut ihan paras mahdollinen joten otimme pienen harkinnan jälkeen rantautumisen uudelleen ja siirrämme venettä kymmenisen metriä sivuun. Bilteman venegrilli esille, bratwurstit ja pihvit rilliin ja sitten naatiskellaan, olutta unohtamatta.

Luonnonsatama

Lauantai 1.6.2013

Aamulla melko kova sadekuuro herättää ja vissy maistuu. Funtsin, että toivottavasti kaikki tarvittava tuli ulkoa sisään. No ei tullut. Istuinaluset on ottaneet iskunsa sadekuurosta, ne ovat kyllä nostettu kasaan, mutta kasa on kyllä lähes alas asti märkä. Noh, tuulen on taas joku varastanut ja meinataan, että ajetaan ainakin alku koneella. Levitellään istuinpatjat pitkin kantta, keitellään aamukahvit ja syödään voileivät, jonka jälkeen köydet irti ja taas jatketaan matkaa. Illalla kohteeksi on sovittu Nauvon vierasvenesatama.

Alkumatka on tuuleton, mutta sateinen. Pehmustejumppaa joudutaan suorittamaan ja sadetakkia lyömään harteille. Iltapäivästä alkaa näyttää paremmalle ja saadaan nostettua purjeet, myötäistä tarjolla, joten virsikirjalla mennään! Vauhtia oli reipas neljä solmua parhaimmillaan.

Joku sanoi, että koivu kukkii. Joo, taitaa se tehdä niin:

Nauvoon saavutaan kuuden pintaan. Rantautuminen menee melkein kuin elokuvissa, tosin tyhjät paikat ympärillä antavat tilaa sohlata. kiinnityksen jälkeen suorilta maksamaan satamamaksut (25€), viritellään maasähkö ja saadaan kaikki härpättimet latinkiin. Siitä saunaan ja saunan jälkeen veneeltä hakemaan grilli, haetaan kiva paikka grillata meren ääreltä ja pihviä + makkaraa tulille. Hyvää on taas. Ihan kuten olutkin. Menoa olisi ollut suurempaankin kieputukseen, mutta väsy vie merimiehet puolenyön jälkeen unten maille.

Sunnuntai 2.6.2013

Sunnuntaina kahvit naamariin, jäätelöt Nauvossa ja sitten köydet irti. Matka kohti arkea on taas alkanut. Käytännössä koko matka mennään koneella. Parisen tuntia koitettiin kellua, mutta kun ei tuule niin ei tuule. Kone käyntiin ja viimeinen etappi on parkkeerausta vaille valmis. Vene saadaan ok rantaan, veneen tyhjäys, pikasiivous ja se oli sitten siinä. Tästä alkaa seuraavan viikonlopun odotus ja tuskaisen pitkä arkiviikko.

Kuten olin vähän aavistellut niin, veneen maksimiehistö on  kolme. Nyt meitä oli neljä ja liian ahtaaksi menee. Oikeastaan päivät menee niin kauan hyvin kun aurinko paistaa ja voidaan olla pihalla, mutta siinä kohtaa kun aletaan punkkapaikkoja arpomaan alkaa aikamoinen varustejumppa. Veneeseen on kuitenkin kätketty kaikenlaista pöytää, pelastusliiviä, kuivaustelinettä,  etc jotka on saatava maakupaikoilta pois. Rehellisesti sanoen aamulla vene näytti siltä, että siellä olisi pidenpäänkin asunut spurguseurue.

Tästä lähtien pitää huolehtia siitä, että kaikki tavarat siivotaan samantien pois kuleksimasta.

Jokunen kuva sisätiloista joissa neljä ukkoa majoittui viikonlopun. Nämä ei siis ole aamuisia kuvia, niitä en halua laittaa.

Köökki:

 Kulkuluukusta keulapiikkiin:

Pojille tattista vaan, hauskaa oli. Eiköhän sitä kesällä tehdä vielä toinenkin reissu!

Konehuolto + koeajo

sunnuntai 26.5.2013. Olen sopinut, että ystävä tulee näyttämään koneen perushuollon.

työlistalla

• öljynvaihto
• suodattimet (polttoaine ja öljy)
• siipipyörä
• hihnanvaihto (teoriaosuus)
• liittimien läpikäynti
• kuparitiivisteet polttoainesyöttöön

Aloitamme öljynvaihdolla, pienellä käsipumpulle mittatikun reijästä imetään öljyjä reipas tunti. Melkoinen homma ja seuraavaksi melkein sähköpumppu on minun valinta. No eipä siinä mitään onnistuu hitaasti, mutta kuintekin homma ok.

Vaihdetaan suodattimet, helppo homma, tämän osaan jo seuraavaksi ominpäin. Vaihdetaan kuparitiivisteet, roplataan tyyliin kaikki liittimet koneesta läpi ja kiristellään, jos kiristysvaraa on. Siipipyörä vaihdetaan, ei ihmeellisyyksiä. Tsekataan vielä jäähdytysveden uhrimetalli, sekin on ok. Eli uudet öljyt sisään ja kone tulille. kone hörähtää käymään yhtä huonosti kuin aina, mutta toimii kuten pitää. Automaattiohjauksen sulake + liitin löytyy sitloodasta ja on melko hapettunut. Siitä syystä automaattiohjaus ei ole toiminut kunnollalla. Kevyt hionta ja taas pelaa. Liitin ja sulake menee kyllä vaihtolistalle. Syksyn hommia.

28.5.2013. Koeajo, ajetaan nopea 30min lenkki ja testataan, että vuotoja ei koneessa enää ole ja muutenkin kaikki toimii kuten pitää. Niin toimiikin! Tästä on hyvä lähteä viikonloppuna ensimmäiselle oikealle viikonloppupurjehdukselle.

Kiitokset Jarnolle, koneinsinööri (siis ihan oikea sellainen) piti hyvän luennon perushuollosta ja seuraavaksi minä osaan tuon jo itse.

Kuvassa kone hurisee, kuten pitää. Huomatkaa talouspaperi vuotovahtina!